![]() |
Ihmeitä tapahtuu |
"Pikkutyttö
meni huoneeseensa ja otti piilostaan esiin lasipurkin. Hän kaatoi siinä
olevat pikkurahat lattialle ja laski ne moneen kertaan. Sen jälkeen hän
laittoi kolikot takaisin purkkiin ja kiersi kannen kiinni. Tyttö
livahti takaovesta ulos ja käveli kuusi korttelia apteekkiin.
Hän
odotti kärsivällisesti, että apteekkari kiinnittäisi häneen huomiota,
mutta tämä tuntui olevan liian kiireinen. Tyttö yritti yskähtelemällä
saada apteekkarin huomion, mutta turhaan. Tämä puhui loputtomasti jonkun
toisen miehen kanssa. Lopulta tyttö otti purkista kolikon ja naputti
sillä tiskiä. -Mitäs sinä haluat? apteekkari kysyi ärtyneenä.
-Keskustelen juuri veljeni kanssa, joka on tullut Chicagosta asti.
-Haluan puhua pikkuveljestäni, tyttö vastasi myös ärtyneenä. -Hän on hyvin hyvin sairas ja haluaisin ostaa ihmeen...
-Anteeksi kuinka?
-Hänen
nimensä on Andrew, tyttö vastasi. -Hänellä kasvaa jotain pahaa päässään
ja isä sanoi, että vain ihme voi pelastaaa hänet. Paljonko ihme maksaa?
-Emme myy täällä ihmeitä, apteekkari vastasi. -Olen pahoillani, mutta en voi auttaa sinua.
-Minulla on rahaa maksaa siitä, tyttö sanoi. -Jos se ei riitä, hankin lisää. Sanokaa vain paljonko se maksaa?
Apteekkarin veli, tyylikkäästi pukeutunut mies kumartui tytön puoleen. -Minkälaista ihmettä veljesi tarvitsee?
-En
tiedä, tyttö vastasi. -Hän on hyvin sairas ja äiti kertoi, että hän
tarvitsee leikkauksen, ja että isällä ei ole siihen rahaa. Mutta
minullapa on.
-Kuinka paljon? apteekkarin veli kysyi.
-Yksi dollari ja yksitoista senttiä, tyttö vastasi.-Se on kaikki mitä minulla on, mutta voin hankkia lisääkin.
-No mutta, sehän sattui mukavasti, mies hymyili. -Sehän on juuri sen verran kuin ihmeet pikkuveljille maksavat.
Mies
otti rahat ja tarttui tytön käteen. -Viepä minut kotiisi. Haluan tavata
veljesi ja vanhempasi. Katsotaan olisiko minulla sellainen ihme, jota
tarvitaan...
Tyylikkäästi
pukeutunut mies oli kirurgi Carlton Armstrong, joka oli erikoistunut
neurokirurgiaan. Hän teki tarvittavan leikkauksen tytön pikkuveljelle
ilmaiseksi ja poika parani.
Tyttö sai pitää arvokkaan omaisuutensa:dollarin ja yksitoista senttiä - ja ennen kaikkea uskonsa ihmeisiin."
Usko Sinäkin ihmeisiin - saatat joku päivä yllättyä!
Minä uskon ihmeisiin.. kyyneleet silmissä luin kertomusta:-)
VastaaPoistaMinäkin uskon ihmeisiin. Liikuttava kertomus :)
VastaaPoistaVoi, miten liikuttavan ihana kertomus! Ihan kyyneleet kihosivat silmiini.
VastaaPoistaKyllä ihmeisiin pitää uskoa, eiväthän ne muuten voi toteutuakaan. Vetovoiman laki... tai enkelit... mikä ne sitten toteuttaakin.
Ihanaa viikkoa sinulle!
Ihanan liikuttava kertomus ja kyyneleet ovat minunkin silmissä.
VastaaPoistaPitäisi jaksaa uskoa ihmeisiin, mutta aina se ei onnistu. Kyllä ihmeitä kuitenkin tapahtuu!
Olen myös niitä joka uskoo ihmeisiin, vaikka joskus se usko on koetuksella.
VastaaPoistaIhmeet ovat totta, uskon niihin. Joskus ne on suuria joskus hyvinkin pieniä, mutta ihmeitä ovat molemmat
VastaaPoistaEllei usko ihmeisiin, niitä ei myös tapahdu, mutta kun uskoo, uskoo oikein lujasti, saa kokea ihmeen...koettu on <3
VastaaPoistaIhaanaa kun ihme tapahtuu.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaUskon ihmeisiin.
VastaaPoistaTerveisin kaksoisolentosi Hollannista.
Uskon ihmeisiin.
VastaaPoistaTerveisin kaksoisolentosi Hollannista.