sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Pusuttelua

Teehetki
"Elämä piirtää joka päivä.
Jokaisesta päivästä jää jälki.
Jokainen jälki kertoo
eletystä elämästä.
Jotkut ovat kuin pastellitöitä,
puhtaita, pehmeitä ja sävykkäitä.
Toiset taas tuhruisia, likaisia kuin
epäonnistuneet akvarellit.
Joukosta löytyy myös niitä,
joiden värit ovat voimakkaan
kirkkaita, valoisia ja vahvoja,
ja vedot niissä ovat
määrätietoisen selkeitä.
Joukkoon kuuluvat
nekin päivien teokset,
jotka ovat kuin pelkkää hiilipiirrosta,
mustalla ja harmaalla tehtyjä.
Kun näitä kaikkia on opetellut
hyvällä tai huonolla menestyksellä,
mutta kuitenkin mielessä halu oppia,
niin lopputuloksena on
mitä monipuolisin
ja rikkain elämännäyttely!
-Marleena Ansio/Ajatuksin siivin kirjasta ote

Aika hurjan oivaltava runo rikkaasta elämännäyttelystä, vai mitä? Marleenalla on sana hallussaan myös elämän suuria asioita pohdittaessa.

Yksi elämäni suurimmista ja tärkeimmistä henkilöistä on runsaan 8 kk:n ikäinen Murunen. On niin hurjan hienoa seurata joka vierailulla heillä tai mummilassa miten hän on taas oppinut jotain uutta ja kehittynyt. Omista tyttäristäni pidin noin kahteen vuoteen saakka päiväkirjaa, johon näitä päivittäisiä tapahtumia kirjasin. Mummina en tälläista ole tehnyt, mikä nyt vähän harmittaa, mutta voinhan aloittaa sen tavan vaikka nyt.








Kirpparilta bongasin tällaisen täytettävän "Isovanhempien kirja" yksilön. Selailin ja katselin, mietin ja päätin, että tämä nyt voisi olla se minun tapani kertoa omaa tarinaa, edeltävien sukupolvien tarinaa myös. Apua tämän kirjan täyttämiseen tarvitsen sukulaisiltani, mutta kirjan täyttäminen voisi olla myös itselleni jännä seikkailu paneutua lisää sukuhistoriaani. Esikoisen isällä on hurjan hyvä muisti, joten täytyy kirjata hänenkin ajatuksiaan ja muistojaan tähän kirjaan omien vanhempiensa elämästä sen mitä hän tietää ja tarinana voi kertoa. Tässä myös taas kerran huomaa miten lapsi, lapsenlapsi pitää edelleen säikeitä yhdessä, vaikka erostamme on jo noin 25 vuotta. Alkoholin sanotaan tappavan niitä aivosoluja, joten siksi onkin niin ihmeellistä, että hän voi muistaa esim. seurusteluajoiltamme kaikenlaisia pikkujuttuja, jotka itse olen autuaasti unohtanut. Kyllähän minä ne sitten muistan, kun hän ne kertoo, useimmiten, mutta silti en lakkaa ihmettelemästä hänen muistikorttinsa vakautta. Itse olen sellainen koheltaja ja elämässä eteenpäin menijä, etten kauheasti ainakaan nuorempana jäänyt asioita miettimään. Automatkat tyttären tai tyttärentyttären luo ovat olleet hyviä hetkiä päivittää näitä asioita ja kuulla hänen tarinoitaan ja muisteluitaan. Näin vanhempana niitäkin hetkiä osaa jo arvostaa, että pystymme ja voimme samassa autossa matkustaa yhteisen menneen elämämme takia ja vuoksi. Olla ystäviä!

Nyt on aivan pakko kertoa viimeisin ihana juttu Murusesta! Leikin aina hänen kanssaan lattiatasolla, juttelen ja höpöttelen. Nauratan ja laulatan. Murunen on oppinut nyt esim. antamaan suukon, ihanan märän sellaisen. Puoliksi kuiskasin hänelle, että saako mummin yhden pusun? Hän katsoi minua suoraan silmiin sellainen tosi ajattelevainen ilme silmissään ja sitten se tapahtui. Sain pusun suoraan leukaani! Eikä siinä vielä mitään, sillä hän katsoi uudestaan silmiini ja taas tuli pusu. Tämä tapahtui seitsemän kertaa, vaikka kertoja en laskenutkaan ja aina joka pusun välillä hän katsoi silmiini ja taas moiskautus. Katselikohan hän, että vieläköhän mummi haluaa pusun vai mitä, mutta se silmiin katsominen oli myös iso osa koko juttua. Mummi hihitteli niin onnellisena, että ei ollut tottakaan, sillä sain kyllä ihan hurjasti sydämeeni sitä rakkautta, että melkein pakahduin. Ihana lapsonen!

Hurjan rakkaustäytteistä ja ihanaa oloa Sinullekkin! 

 

16 kommenttia:

  1. Isovanhempien kirja on ihana.
    Itse olin niin onnekas, että ostin sellaisen, mutta Muumiversiona.
    Onnekseni kerkesin sellaisen hankkia ja mieheni äitikin kerkesi sinne kirjoittamaan ja ajatuksiaan kirjaamaan ylös.
    Uskon että on ilahduttava muisto sitten tulevaisuudessa.
    Harmi, etten kerennyt kirjamaan oman Mummoni ajatuksia omasta nuoruudestaan ja elämän poluista ylös.
    Kannustan kirjoittamaan muistoja ylös ja kipeimmistäkin muistoista löytyy aina pieni häivähdys iloa ja lämpöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin hajanaista on se tieto mitä minullakin on esim. isovanhemmista, mutta pitää kysellä niiltä sukulaisilta, jotka voisivat jotain muistaa. Uskon, että kun kirja on täytetty, on varmaan itsekin ihan kiva lukea muistojen vuoksi.

      Poista
  2. Arvokas tehtävä koota kertomuksia suvusta Muruselle muistoksi! Itse koin ihanan rakkauden täyteisen hetken, kun kävelin 1½ vuotiaan tytön kanssa käsi kädessä. Ei tarvitse olla verisukulainen kokeakseen jotakin niin arvokasta. Äitini on myös kertonut omasta lapsuudestaan sukumme nuorille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta, että ei välttämättä tarvitse olla sukulaislapsi, että kokee heidän kanssaan niitä hymyä suupieliin nostattavia mukavia hetkiä. Minulla on paljon muistoja juuri lapsista, sillä he ovat niin spontaaneja ja ihania tekemisissään ja sanomisissaan. Yksikin pieni poika vuosia sitten sanoi minulle: "Minä pakastan sinua!" Hän oli niin pieni vielä, että r-kirjan oli vielä hukassa.
      Ihania hetkiä lapsosten kanssa tulevaisuudessakin!

      Poista
  3. Isovanhemmuus on kyllä yksi elämän hienoimpia asioita. Itselläni on myös pari isovanhemman kirjaa, molemmille tyttären tyttärelle. Täytyy myöntää, että välillä aina laiskottelen enkä saa kirjoiteltua, mutta jotakin sentään. Täytyypä taas ottaa asiaksi...
    Edelleen ihania hetkiä Sinulle ja Muruselle! Hyvää viikon alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kuin hienoa, että olet molemmille lapsenlapsille kirjoja täytellyt. Tuossa minunkin ostamassa kirjassa on niin paljon kysymyksiä ja ajateltavaa, että ihan hetkessä sitä ei edes täytetä. Ajatuksella ja ajan kanssa, eikös vaan.

      Poista
  4. Tuo kirja on tosi mielenkiintoinen varmasti täyttää! <3 Lapsen hellyyden osoitus on parasta mitä tiedän,en epäile yhtään ettetkö olisi Murusen pusuttelusta nauttinut.Oma pienimmäiseni vastaavassa tilanteessa odottaakin että äiti tai sisarukset pusuttelee,ei hän itse:)Mutta osaa halata ja olla "AI" jokaiselle kanssa-eläjälleen <3 kohtapuoliin saakin silitellä ja helliä pikku-veljeään;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, on ne lapsoset niin suloisia tuossa iässä, jolloin tunteetkin näytetään spontaanista ja pussataan kun siltä tuntuu. Kyllä minä muistan Esikoistyttären kohdallakin hienon muiston. Olin jostain pahoittanut mieleni ja kyynel tuli silmään. Hän oli noin kahden vanha ja lohdutti minua kuin olisi ikänsä äitiään lohduttanut. Samanlaista silmiin katsomista ja hellää posken silittelyä ja suukottelua. Kyllä se äidin paha mieli äkkiä kaikkosi.
      Isoveljellä on varmaan kova hinku jo nähdä pikkuveljensä...

      Poista
  5. Voin oikein hyvin kuvitella Murusen ja Sinun helliä hetkiä. Onnellinen olen myös lasten ja lastenlasten halauksista.
    Ihania pusuttelu- ja halaushetkiä Sinulle murusen kanssa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mate! Niitä hetkiä on luultavasti vielä tosi paljon edessäpäin. Halauksista puhumattakaan.

      Ihania hetkiä sinnekkin!

      Poista
  6. Ihanaa <3 <3 Hieno kirja! Täyttelen kanssa, mutta on "ihan yksinkertainen" tavaratalokirja. En ole ehtinyt kirjakaupoista katsella. Onko tuo kirjasi tarkoiettu vain Murusella, vai onko mahdollisesti nykyiselle ja mahd. tuleville lasenlapsille yhteinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran mitä olen sitä selannut, niin näyttäisi olevan enemmänkin sellainen, että voisi olla myös tuleville muillekkin lapsenlapsille yhteinen. Ehkä seuraavalle täyttelen sitten toisenlaista kirjaa, katsotaan nyt.

      Poista
  7. Voi miten suloinen tytö :)
    Tuollainen pusuttelija.

    Kiva kun alat kirjoittaa, tuollainen ihminen kuin sinä... jolla on sana hallussa. Ja osaa niin hienosti kirjoittaa. Siinä on sitten jälkipolville mukavaa luettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloinen tyttö on mummin sydämen viejä:)

      Kiitos taas ihanista sanoistasi! Parhaani yritän.

      Poista
  8. Runo oli kaunis ja hyviä sanoja!

    Tuollainen kirja olisikin mainio. On varmaan niin harvinainen että ei varmaan ihan heti vastaan tule. Hieno perintö lapsille lukea vähän suvun taustoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin vasta nyt vanhempana on ollut enemmän kiinnostunut sukunsa vaiheista, joten jos nyt sitten kirjaisi näitä juttuja seuraavillekin sukupolville talteen.

      Poista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!