Eräänä päivänä

"Tärkeintä on itse toiminta, ei toiminnan kypsyttämät hedelmät.

 Sinun on tehtävä se, mikä on oikein.

 Voi olla, että se ei ole omassa vallassasi, 

voi olla, että sinun aikanasi ei hedelmiä tule. 

Tämä ei silti  merkitse sitä,

 että lakkaisit tekemästä sitä, mikä on oikein. 

Jos et tee mitään, et saa mitään tuloksiakaan."

-Candhi 

Valopilkkuja elämään pilkahtaa vähän väliä. Miten huojentaa tietää, että meistä huolehditaan tavalla tai toisella. On hyvä muistaa, että meillä on aina joku rinnallamme auttamassa, jos vain sitä haluamme.

 Vakuuta itsesi, että selviät asiasta kuin asiasta ihan varmasti, sillä jokaiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu. Joskus vastauksen löytämiseen menee tovi, mutta kyllä se ratkaisu on olemassa. Sellainen vastaus, että se tuntuu aivan päivänselvältä kun sen on hoksannut.

Surun kohdatessa ympärillä on myös ihmisiä ja muita asioita, jotka auttavat surun läpi kohti valoa ja seesteistä oloa. Omalla kohdallani se on taas niin tullut todistetuksi, vaikka se ei todistelua kaipaakkaan. Rakkaimmat ystäväni ovat kultaakin kalliimpia.

"Onnen koukkuja" -kirja on viimeisin lukemani kirja. Kirja kertoo keski-ikäisen Jocelynen 18 miljoonan lottovoitosta ja sen tuomista ajatuksista ja vaihtoehdoista. Suloisenkarvas romaani onnen haureudesta, kuten kirjan takasivulla kerrotaan. Alkuun hieman ihmettelin itsekseni, että miten tästä kirjasta on voinut tulla maailmanlaajuinen jymymenestys, mutta kyllä se ihmettely  myöhemmin kaikkoni, kun olin hieman enemmän malttanut kirjaa lukea ja uppoutua sanomaan. Loppujen lopuksi oli pakko ahmia kirja aika nopsaan, kun malttamattomana mietin, että miten tässä oikeasti loppujen lopuksi käy.

Rentouttavaa viikonloppua!

Höyhen

"Olen hämmästellyt itsessäni ja tuntemissani

kärsivissä ihmisissä asuvaa voimaa.

Nyt tajuan, että minussa on mittaamattomasti

vahvuutta ja tulevaisuudentoivoa tulipa vastaani

sitten miten pahoja vaikeuksia tahansa.

Se sama vahvuus on sinussakin."

-Helen Exley

Ystävältä saatu kaunis ja ajatuksella tehty surukukkakimppu.  Ruusut tuoksuivat vahvoina vielä monta päivää kimpun saatuani ja edelleenkin kukat ovat voimissaan, vaikka ne ovat minulla olleet kohta jo kaksi viikkoa. Ajatuksella annettu, ajatuksella vastaanotettu.

Haluan kiittää myös teitä kaikkia, jotka myötäelitte surussamme niin täällä blogissa kuin facebookissa!  Olette olleet aivan mahtavia!

 Lupasin edellisessä postauksessani kertoa teille uudesta havaitsemastani höyhenestä. Lähivuosina näitä höyheniä on ilmaantunut elämääni usein juuri tällaisen surullisten uutisten äärellä. Edellisen kerran niitä ilmaantui elämääni isäni siirryttyä toiseen valtakuntaan. Hautaustoimistosta lähtiessäni höyheniä oli villakangastakkini helmassa. Hautauspäivänä peilin edessä varmistaessani, että kaikki on kohdallaan, huomasin hameeni helmassa valkoisen höyhenen.  Haluan ajatella, että ne ovat merkki jostain meistä suuremmasta, suojeluksesta, lohdutuksesta ja viestiä siitä, että meistä huolehditaan kuolemankin jälkeen. Läheisille kerrotaan näiden höyhenien avulla, että poismenneellä on kaikki hyvin.

Tämä uusin höyhentarinani osui pari päivää aikaisemmin, kuultuamme suruviestin. Huomasin autossani töistä lähtiessäni, että  ns. apukuskin puoleisella selkänojalla on pieni valkoinen höyhen.  Ensimmäinen ajatus oli, että kiitos suojeluksesta, ajan varovasti. Jätin höyhenen paikalleen ja siellä se on edelleenkin, vaikka autossani on muutama ihminen siinä samaisella paikalla jo istunutkin. Kun tytär soitti suruviestin, muistin melkein heti näkemäni höyhenen. Tätä se siis tällä kertaa tarkoitti.

 Lapseni isä istui juuri sillä samaisella paikalla aina automatkoillamme, kun yhdessä matkasimme lapsemme tai lapsenlapsiemme juhliin. Toinen tyttäreni istui näillä reissuilla aina takapenkillä, vaikka se etupenkin paikka normaalisti olikin vain hänen. Näiden vuosikymmenien aikana emme erostamme huolimatta ole montaa jouluaattoa erossa viettäneet. Kai se on aika harvinaista ja varmasti monessa kanssakulkijassa on aiheuttanut ihmetystäkin, mutta se on ollut meidän tapamme. Ex-anopille lupasin vuosia sitten hänen lopullisen hetkensä lähestyessä, että pidän edelleen yhteyttä hänen poikaansa eikä sitä lupausta ole ollut vaikea pitää.

Monelle ystävälleni olenkin kertonut, että olen siitä niin onnellinen, että meille ei ainakaan jäänyt mitään selvitettävää asioissamme. Tällaisen tunteen  kun onnistuisi  saamaan kaikkien täältä poislähtevien kanssa. Ei katkeruutta, ei vihaa, ei riitoja, ainostaan ystävyys, mikä voi olla ex-puolisoiden kohdalla, silloin kun molemmat ovat hyväksyneet tilanteen, että näin se elämä on jatkunut ja jatkuu. Erillämme, mutta kuitenkin lähellä sydäntä aina, sillä onhan hän lapseni isä, ensimmäinen suuri rakkauteni. Väliimme tuli vain asia, joka oli nähtävissä jo seurusteluaikana, mutta niin kuin usein on todistettu, me naiset kuvittelemme parantavamme miehet rakkautemme avulla. Joskus se voi onnistuakkin, mutta ikävä kyllä ei meidän tapauksessa. Onnekas olen silti ollut, sillä saimme yhteisen suloisen tyttären ja hänen mukanaan mukavan vävyn ja kaksi lapsenlasta. Suru väistyy, elämä jatkuu ja jotenkin minulla on rauhallinen ja seesteinen olo, sillä jokin tunne kertoo minulle, että hänellä on nyt kaikki hyvin.  

Mielelläni lukisin teidän muidenkin kertomuksia näistä havaitsemistanne höyhenistä. Mitä tuntemuksia ja ajatuksia ne teissä herättävät? Uskon, että näitä tarinoita on paljon muillakin tässä maailmassa.

Valoisaa viikonloppua!

Yllättävä elämä

Kyyneleet ovat tänään virranneet.
Sydän on pakahtunut surusta lapseni ja lastenlasten menetyksen vuoksi.
Kyyneleet pesevät, itku hoitaa, suru helpottaa joskus.
Mielessä kiitollisuus elämäni ensimmäista suurta rakkautta kohti.
Onnen tunnetta siitä ystävyydestä, jolla jatkoimme eromme jälkeen.
Kiitin tänään myös itseäni siitä soitosta, jolloin kerroin hänelle miten yhteinen pieni lapsenlapsemme kaipasi häntä nimeltä Pappa.

Pappa ei enää kulje siitä samasta ovesta sisään,
mutta hiljaisella ja tavattoman kiltillä luonteellaan
hän valloitti lapsenlapsensa sydämen.
Hän on ainut ihminen, jota olen hänen nähnyt alle 2-vuotiaan kättelevän.
Se oli heidän juttunsa.

Monet automatkat lapsen ja myöhemmin lapsenlapsen juhliin kuluivat kuin siivillä, sillä meillä riitti pajon juteltavaa ja muisteltavaa.
Hienoa, että saimme nekin hetket!
Kiitos ystävyydestäsi!

RIP lapseni isä, lapsenlapsieni Pappa

 Surullinen uutinen tavoitti tyttäreni ja sitä kautta myös minut torstaina iltapäivällä. Jokin pysähtyi siihen hetkeen. Minut valtasi tunne, jolloin en pystynyt keskittymään mihinkään enkä olemaan paikallani. Kävelyä työssä huoneesta toiseen ja muutamien hetkien kuluttua päätös lähteä tyttäreni ja lastenlasten luo. Se oli oikea päätös, vaistonvarainen ja nopea. Moni varoitti lähtemästä vielä ja odottamaan hetken, että rauhoitun. En pystynyt odottamaan, halusin heidän luo. Yhden tienhaaran ohi ajoin, mutta sekin oli korjattavissa. Onneksi matkakaan ei ollut pitkä. 

Yllättävä poismeno on yllättävä poismeno. Suru tulee niin hurjan vahvana, kun siihen ei ole ehtinyt mitenkään valmistautua. Kuka määrittelee kenen poismenon vuoksi voi tuntea vahvaa tunnetta ja vuodattaa suolaisia kyyneleitä tuhatmäärin. Mielestäni ei kukaan! Omat eletyt hetket antavat luvan omille tunteille ja omalla kohdallani se tapa on suurten kyynelmäärien tuottaminen niin ilon kuin surunkin kohdatessa elämäämme.

Valkoinen höyhenkin ilmestyi taas elämääni, mutta siitä kerron ensi kerralla kuvan kera.

 Kiitos teille kaikille suruumme osaa ottaneille fb-sivustolla!

 Olette tuoneet lohdutusta elämäämme!

Herkkyyden säikeet kera päättäväisyyden

"Nauti Elämästä! Ihan sellaisenaan!

Kahvikupilliseen uteliaisuutta sekoitetaan
kannullinen tavoitteita ja annetaan seistä
päättäväisyyden kulhossa yön yli.

Juoma kaadetaan suureen kattilaan,
joka on vahvapohjainen ja aito.

Lisätään lämpöä vähitellen ja hämmennetään.
Älä keitä liikaa, jottei herkkyyden
säikeet vahingoitu.

Lisää nopeasti iloista ilmettä ja
luottamusta elämän hyvyyteen.

Hyppysellinen hyväksyntää ja
joustavuutta lisätään juomaan.

Rakkaudella ja antamisen ilolla nautitaan
juomaa rohkeasti ja pelotta seurassa
kuin seurassa.

Lasin reunoille asetetaan auringonvärisiä toivon terälehtiä."

Ei hassumpi juoman ohje! 

 

 

Mahtavat kirpparilöydöt parin viikon takaa! Kaikki 5 Novita lehteä täynnä toinen toistaan kauniimpia ohjeita, joten tekemisen pulaa ei tule lähiaikoinakaan olemaan. Olen itseeni tyytyväinen siinäkin suhteessa, että joskus on itsellä ollut hinkua opetella kutomaan ja virkkaamaan, sillä kyllä tämäkin harrastus antaa paljon itselle. Terapeuttista puuhaa, jossa aivot lepäävät ihan huomaamatta. 

 

 

 Tässä sitten lankaa superedullisesti, kirpparilta nämäkin.SandnesGarn Mandarin  laadukasta puuvillalankaa perusväreinä euron kerähintaan.

Elokuvavinkkinä voisin antaa "Erin Brockovich", joka tulee ma 24.02. klo 21 neloselta. Kyseisen elokuvan olen varmaan nähnyt jo kolme kertaa, mutta edelleen aion sen katsoa. Tositapahtumiin perustava draama, jossa Julia Roberts tekee mahtavan roolisuorituksen muitakaan unohtamatta. Suosittelen lämpimästi!

 

Mukavaa tulevaa viikkoa itse kullekkin!

Maalaustelineen edessä ajatuksellisesti

"Pidät kädessäsi hienoa sivellintä. Maalaat Elämää ja seisot ison kankaan edessö, jonka nimi on Aika. Maaleina käytät ajatuksiasi, tunteitasi ja tekojasi. Valitset ajatustesi värit: tummaa vai vaaleaa, heikkoa vai vahvaa, hyvää vai pahaa.

Valitset tunteidesi värit: epäsuhtaista vai harmonista, kovaa vai pehmeää, heikkoa vai vahvaa. Valitset tekojesi värit: kylmää vai lämmintä, pelokasta vai uskaliasta, isoa vai pientä. Mietit millainen ihminen haluaisit olla.

Yrität saada haluamasi kuvan mahdollisimman todelliseksi ja eläväksi. Ajan kankaalle. Jokainen elämäsi hetki on siveltimenveto maalauksessasi. Teet vahvoja ja uskaliaita vetoja, jotka vievät sinua eteenpäin. Teet herkkiä valoja ja varjostuksia, jotka tekevät elämästä syvemmän ja vivahteikkaamman. Teet pieniä lisäyksiä, jotka tuovat luonnetta ja huumoria.

Onnistumisen taide on taidetta, joka tekee elämästäsi mestariteoksen."

 Wilfred A. Peterson

 

Hieno kirjoitus siitä, miten teemme elämämme polun. "Maaleina käytät ajatuksiasi, tunteitasi ja tekojasi." Juuri noiden asioiden pohjalta me muokkaamme elämäämme. Ajatus johtaa tunteeseen, tunne johtaa tekoon. 

Ajatusten jatkuva tarkkailu on kovaa puuhaa, jos ei ole jo valmiiksi yltiöpostiivinen. Olen itsekin joutunut silloin tälläin työstämään ajatuksiani. Ensin pohjalla on ollut ehkä pienen pieni närkästyksen aihe, mutta sitten kun ymmärtää asettua kyseisen henkilön asemaan voi saada ymmärrystä käyttäytymiselle.  Myönnetään, että en olisi toiminut ihan samoin, mutta ymmärrän kuitenkin eri tapoja käsitellä asioita ja yritystä  saada tunteilleen sympatiaa ja vastakaikua. Tämän asian ymmärtäminen toisinaan johtaa anteeksipyyntöön huonoista sanavalinnoistani ehkäpä. Asia ei tietenkään ole noin yksinkertainen onnellisen lopputuloksen saamiseksi, sillä vastapuolen tunteet eivät muutu sormia napsauttamalla. Ajatusten takana on usein monien tapahtuminen ja sattumusten sarja, jossa vain jokin tapahtuma on se viimeinen niitti loukkaantumiselle ja vihan tunteille. 

Usein kun itsellä on huono olo, voi etsiä sitä syyllistä ihan jostain muualta kuin omasta itsestään. Omien ajatusten summa on kuitenkin reaktio elämäntilanteeseen. Asioista ajoissa puhuminen auttaisi paljon siihen, että pattitilanteista vältyttäisiin. Mitä kauemmin pitää möykkyä sisällään, sitä kauemmin kestää myös sen vyyhdin purkaminen. Möykky voi pahimmillaan aiheuttaa jopa sairautta, jos tunteitaan ei osaa tai ei voi  tuoda julki. Jokin kohta kropasta vain kertoo, että kaikki ei ole hyvin. Migreeniin taipuivasena tiedän tämän erittäin hyvin. Onnekseni omat migreenini ovat vähentyneet ja vähentyneet, mutta osaan asiaan kiinnittää huomiota, kun huomaan läheiseni tai työkaverini usein sairastelevan.  Kaikki hänen elämässään tai tunnetasolla ei ole ehkä kohdallaan. Taustalla voi olla usein lapsuudessakin koettuja tunteita ja traumoja, jotka jokin aikuisiässä tapahtunut tilanne tuo taas muistiin. Muisti on niin ihmeellinen asia, hyvässä ja pahassa. 

Äkkinäisiä päätöksiä siis kannattaa välttää ja ottaa omien kokemusten arkun käyttöönsä muistin kautta. Alitajunta hoitaa tehtävänsä ja sieltä se vastauskin sitten tulee. Toivottasti se oikea vastaus, joka kuvaa omaa todellista ajatusmaailmaa sekä oikeudenmukaisuutta. 

Oikein ihania hetkiä maalaustelineen edessä!

Ilon siivillä

"Toivon sinulle, ystäväni,

että elää taas uskaltaisit,

että surujen suurten jälkeenkin

ilon siiville nousta saisit.

Toivon sinulle ystäväni,

ettet lakkaisi luottamasta,

vaikka vielä on aivan hämärää,

kevään pelto on roudassa vasta.

Toivon sinulle, ystäväni,

taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,

että kaikkina elinpäivinä

levon löydät ja lohdun kuulet.

Toivon sinulle, ystäväni,

mitä kauneinta on elämässä,

että rakkaus puhdas, ikuinen,

sinut ympäröi juuri tässä."

- Anna-Mari Kaskinen

 Porsaan sisäfilettä ja puuttunut idea mitä tekisi siitä ruoaksi.

 Kokeiluasteelle siis meni ja täytyy kyllä todeta, että tällä kertaa meni mielestäni kokeilu melkoisen hyvin. sillä maukasta ruokaa tuli. Luomuista lanttua ja porkkanaa uuniin mausteina tietysti öljyä sekä lisäksi merisuolaa, kuivattua basilikaa ja yllätyksenä sitruunamehua.

Fileepalat pyöritin kastikkeessa, jossa oli Dijon sinappia, sitruunamehua, tilkka vettä  ja kapriksia. Paistovaiheessa lisäsin vielä aurinkokuivattua tomaattia suikaleina. Tätä teen kyllä toistekkin, kun nyt tällaisen ohjeen menin keksiämään.

Palapelien parissa on taas mennyt parisen viikkoa iltojen ja viikonloppujen hupina.  Tämä on Kaj Stenvallin, kuten edellinenkin palapeli, jossa ankka on ammeessa. Harmikseni olen huomioinut, että näissä palapeleissä on muutama pala joko hieman rutussa tai kuvapala on irronnut pahvistaan. Nämä  olivat taannoin hienossa tarjouksessa, mutta nyt selvisi syy, miksi ne oli alennettu, sillä nämä eivät kyllä ole ihan priimaluokkaista palapeliainesta. Minulla on vielä näitä pari jäljellä, toivottavasti ne ovat kunnon laatuisia.

Tänään on kuitenkin ohjelmassa illalla jotain erilaista kuin palapelin kokoamista, sillä aion mennä Ystäväni kanssa katsomaan oikein teatteriin elokuvaa.

Toivon Sinullekkin kaikkea kaunista mitä elämällä on tarjottavana!

.

Höyhenen kevyttä

Olisinpa höyhenen kevyt,

 valkoista pumpulia pullollaan.

 Loukkaavat sanat, ilkeät teot,

 ihmisten kaksinaamaisuus

 tekisivät vain pienen lommon kuohkeaan ihooni. 

Ihme palauttaisi

 hetken päästä ihoni takaisin

 ihanaan pehmeään kuosiinsa

 välittämättä ulkoapäin

 tulevista toistuvista uhista.

 Pitäisi ihoni silkinpehmeänä,

mutta silti sopivan kovana

 ottaakseni vastaan sen kaiken

 mikä on tullakseen rikkomatta

 kuitenkaan mitään sisältäni.

 Eikö olisikin mukava iho?

 Henkisesti kai voisin kasvaa tuollaiseksi, 

kunhan vielä jaksan opetella.

 Tavoitteita siis on.

Tällekkin vuodelle. 

Olen tuon kyseisen ajatelmani kirjoittanut toukokuussa 2008 entiseen blogiini. Silloin ehkä on ollut  pinnalla jotain ikävääkin tunnetta, tänä päivänä sellaista samaa tunnetta ei enää ole.  Edelleen kuitenkin on kirjoittamassani jutussa vieläkin jotain ammennettavaa itselleni. Ihanaa oli kuitenkin myös huomata, että ihoni on ollut joustava eikä sisälläni ole mikään rikkoutunut lopullisesti osin rankkojenkin aikojen aikana. Kiitos siitä!

Tällaisen ihanan ruusun bongasin ja vielä kaksin kappalein joulun alemyynnistä. Siis pakko, ihan pakko oli ostaa ne oman kodin somistukseksi. 

Niin ja hei, olin minä ollut kilttikin, kun sain joululahjaksi näin ison paketin! Tyttäret yhteistuumin tämän olivat hankkineet. kun vanha imuri alkoi jo oireilemaan vanhuuttaan. Imuteho edelleen on hyvä vanhassakin, mutta suuttimen osat joutuivat jo koville. Pyörät tippuivat pois yksi toisensa perään. Prinsessa viimeksi imuroidessaan oli hiffannut, mitä äitee tarvitsee joululahjaksi, joten kiitos! Hieno ja tarpeellinen lahja!

Hyvää Loppiaista!