lauantai 11. tammikuuta 2014

Ilon siivillä


"Toivon sinulle, ystäväni,
että elää taas uskaltaisit,
että surujen suurten jälkeenkin
ilon siiville nousta saisit.

Toivon sinulle ystäväni,
ettet lakkaisi luottamasta,
vaikka vielä on aivan hämärää,
kevään pelto on roudassa vasta.

Toivon sinulle, ystäväni,
taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,
että kaikkina elinpäivinä
levon löydät ja lohdun kuulet.

Toivon sinulle, ystäväni,
mitä kauneinta on elämässä,
että rakkaus puhdas, ikuinen,
sinut ympäröi juuri tässä."

- Anna-Mari Kaskinen




 Porsaan sisäfilettä ja puuttunut idea mitä tekisi siitä ruoaksi.
 Kokeiluasteelle siis meni ja täytyy kyllä todeta, että tällä kertaa meni mielestäni kokeilu melkoisen hyvin. sillä maukasta ruokaa tuli. Luomuista lanttua ja porkkanaa uuniin mausteina tietysti öljyä sekä lisäksi merisuolaa, kuivattua basilikaa ja yllätyksenä sitruunamehua.

Fileepalat pyöritin kastikkeessa, jossa oli Dijon sinappia, sitruunamehua, tilkka vettä  ja kapriksia. Paistovaiheessa lisäsin vielä aurinkokuivattua tomaattia suikaleina. Tätä teen kyllä toistekkin, kun nyt tällaisen ohjeen menin keksiämään.


Palapelien parissa on taas mennyt parisen viikkoa iltojen ja viikonloppujen hupina.  Tämä on Kaj Stenvallin, kuten edellinenkin palapeli, jossa ankka on ammeessa. Harmikseni olen huomioinut, että näissä palapeleissä on muutama pala joko hieman rutussa tai kuvapala on irronnut pahvistaan. Nämä  olivat taannoin hienossa tarjouksessa, mutta nyt selvisi syy, miksi ne oli alennettu, sillä nämä eivät kyllä ole ihan priimaluokkaista palapeliainesta. Minulla on vielä näitä pari jäljellä, toivottavasti ne ovat kunnon laatuisia.

Tänään on kuitenkin ohjelmassa illalla jotain erilaista kuin palapelin kokoamista, sillä aion mennä Ystäväni kanssa katsomaan oikein teatteriin elokuvaa.

Toivon Sinullekkin kaikkea kaunista mitä elämällä on tarjottavana!
.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Höyhenen kevyttä


Olisinpa höyhenen kevyt,
 valkoista pumpulia pullollaan.
 Loukkaavat sanat, ilkeät teot,
 ihmisten kaksinaamaisuus
 tekisivät vain pienen lommon kuohkeaan ihooni. 
Ihme palauttaisi
 hetken päästä ihoni takaisin
 ihanaan pehmeään kuosiinsa
 välittämättä ulkoapäin
 tulevista toistuvista uhista.
 Pitäisi ihoni silkinpehmeänä,
mutta silti sopivan kovana
 ottaakseni vastaan sen kaiken
 mikä on tullakseen rikkomatta
 kuitenkaan mitään sisältäni.
 Eikö olisikin mukava iho?
 Henkisesti kai voisin kasvaa tuollaiseksi, 
kunhan vielä jaksan opetella.
 Tavoitteita siis on.
Tällekkin vuodelle. 

Olen tuon kyseisen ajatelmani kirjoittanut toukokuussa 2008 entiseen blogiini. Silloin ehkä on ollut  pinnalla jotain ikävääkin tunnetta, tänä päivänä sellaista samaa tunnetta ei enää ole.  Edelleen kuitenkin on kirjoittamassani jutussa vieläkin jotain ammennettavaa itselleni. Ihanaa oli kuitenkin myös huomata, että ihoni on ollut joustava eikä sisälläni ole mikään rikkoutunut lopullisesti osin rankkojenkin aikojen aikana. Kiitos siitä!


Tällaisen ihanan ruusun bongasin ja vielä kaksin kappalein joulun alemyynnistä. Siis pakko, ihan pakko oli ostaa ne oman kodin somistukseksi. 


Niin ja hei, olin minä ollut kilttikin, kun sain joululahjaksi näin ison paketin! Tyttäret yhteistuumin tämän olivat hankkineet. kun vanha imuri alkoi jo oireilemaan vanhuuttaan. Imuteho edelleen on hyvä vanhassakin, mutta suuttimen osat joutuivat jo koville. Pyörät tippuivat pois yksi toisensa perään. Prinsessa viimeksi imuroidessaan oli hiffannut, mitä äitee tarvitsee joululahjaksi, joten kiitos! Hieno ja tarpeellinen lahja!

Hyvää Loppiaista!