Höyhenen kevyttä

Olisinpa höyhenen kevyt,

 valkoista pumpulia pullollaan.

 Loukkaavat sanat, ilkeät teot,

 ihmisten kaksinaamaisuus

 tekisivät vain pienen lommon kuohkeaan ihooni. 

Ihme palauttaisi

 hetken päästä ihoni takaisin

 ihanaan pehmeään kuosiinsa

 välittämättä ulkoapäin

 tulevista toistuvista uhista.

 Pitäisi ihoni silkinpehmeänä,

mutta silti sopivan kovana

 ottaakseni vastaan sen kaiken

 mikä on tullakseen rikkomatta

 kuitenkaan mitään sisältäni.

 Eikö olisikin mukava iho?

 Henkisesti kai voisin kasvaa tuollaiseksi, 

kunhan vielä jaksan opetella.

 Tavoitteita siis on.

Tällekkin vuodelle. 

Olen tuon kyseisen ajatelmani kirjoittanut toukokuussa 2008 entiseen blogiini. Silloin ehkä on ollut  pinnalla jotain ikävääkin tunnetta, tänä päivänä sellaista samaa tunnetta ei enää ole.  Edelleen kuitenkin on kirjoittamassani jutussa vieläkin jotain ammennettavaa itselleni. Ihanaa oli kuitenkin myös huomata, että ihoni on ollut joustava eikä sisälläni ole mikään rikkoutunut lopullisesti osin rankkojenkin aikojen aikana. Kiitos siitä!

Tällaisen ihanan ruusun bongasin ja vielä kaksin kappalein joulun alemyynnistä. Siis pakko, ihan pakko oli ostaa ne oman kodin somistukseksi. 

Niin ja hei, olin minä ollut kilttikin, kun sain joululahjaksi näin ison paketin! Tyttäret yhteistuumin tämän olivat hankkineet. kun vanha imuri alkoi jo oireilemaan vanhuuttaan. Imuteho edelleen on hyvä vanhassakin, mutta suuttimen osat joutuivat jo koville. Pyörät tippuivat pois yksi toisensa perään. Prinsessa viimeksi imuroidessaan oli hiffannut, mitä äitee tarvitsee joululahjaksi, joten kiitos! Hieno ja tarpeellinen lahja!

Hyvää Loppiaista!