"On!

On olemassa usko

On olemassa halu

On olemassa lintu 

On olemassa ruoho

On olemassa sade

Olen!

Olen olemassa"

-Tommy Tabermann

Hyvää Pyhäinpäivän iltaa!

,

Suunnitelmien aikaa

"sydän kipeä

prinssin ja prinsessan

satukirja sulkeutunut

lopussa ei edes puoli valtakuntaa

rakkauden koskettaman ihon ympärillä

orjantappurapensaikko

läpäisemään

hiljaisuus hiipinyt linnan torneihin

missä rakastavaiset ennen juoksivat

toistensa syliin

ehkä jonain päivänä prinssi onnistuu

ampumaan rakkauden nuolen

prinsessan sydämeen

ja saamaan omakseen

sinut"

-Harri Uusitalo:Yhden illan prinsessa

Runo on viimeisimmästä runokirjalöydöstäni.  Ensin minua puhutteli kirjan kansi yksinkertaisessa kauneudessaan, sisällön selaus vahvisti ostopäätökseni teon. Rakkaus on teemana aina puhutteleva ja kaunis, surullisen kaunis.

Sokki herättää ajattelemaan elämää uudella tavalla. Surun kautta voi oppia elämään. Tosiasiat on hyväksyttävä, vaikka se voi koville ottaakin. Surra pitää, mutta elämään pitää hakeutua uudella opetuksella. Kuolema on lopullista, erokin voi olla sitä, mutta molemmissa tapauksissa elämä jatkuu. Näe eteesi annettuja uusia mahdollisuuksia,, tee sitä mistä nautit ja mitä jaksat tehdä. Hymyilyyn alkaa tulla päivä päivältä enemmän syitä. Tarkoituksellisia yllätyksiä, joiden on tehdä elämääsi uusia ihania muistoja.

Maailmassa on loputtomasti kiinnostavia asioita. Huomaat omat mahdollisuutesi tarkkaavaisuutesi ansiosta. Kiitos on yksi rakkauden taikasana.

 Suunnitelmia, nyt niitä on hyvä kirjata uusiin muistikirjoihini. Hauska löytö Tukholmasta alkukesästä, kun olimme Prinsessan kanssa juhlimassa hänen ylioppilaaksi valmistumistaan vielä ihan kahdestaankin. Isommat juhlat olivat valmistumisviikonloppuna, mutta halusin hänelle vielä hieman juhlaa kaiken sen ahertamisen jälkeen. Syötyä tuli ainakin kunnolla, niin kunnolla, että päätin etten enää milloinkaan syö. No se päätös tuli kumottua heti seuraavana päivänä.

Mukavaa kesäistä viikkoa!

 

Kevät tuo meille lahjoja

 "On hetkiä, joita emme unohda.

ja ääniä, joiden sointu on aina kaltaisensa

virratessaan sielumme läpi kaipuun innostamana

kuin loputon, kaunis musiikki.

Mutta vielä tänäänkin kevät tuo meille lahjoja

ja Luoja täyttää luonnon musiikilla

ja monenlaisella kasvulla kukkanuppujen

kertoessa uinusta luomisvoiman romantiikasta.

Anna hymyn kehystää

synkkä pilvi otsallasi.

Eivät ainoastaan huokaukset voi olla totta

vaan myös riemuhuuto."

-Axel Fredenholm, otanta kirjasta "Tilitys elämälle"

Linnunlaulu aamun sarastuksen hetkillä, etenkin juuri keväällä, kun luonto alkaa puhkeamaan väriin ja valoon, on sydäntä sykähdyttävä hetki. Koin sellaisen ensimmäisen kerran tänä vuonna kuluvalla viikolla. Lintujen laulu on jotain niin kaunista. Liikenteen melua ei vielä kuulu, vaan ainoastaan linnun kaunista laulua. Siinä hetkessä tuntee elävänsä entistäkin ihanampaa elämää.

Pitkin kevättä näitä ihastumisen hetkiä tulee vähän väliä. Milloin on jokin kasvi tai kukka nostanut varttaan maan uumenista kohti valoa. Melkoisen ihmeellisiä toisintoja vuodesta toiseen. 

Varsinaisesti en tunne kevään olevan suosikkina vuodenajoista, mutta on siinä kuitenkin suuren suurta taikaa juuri luonnon heräämisen muodossa, joka saa mielessä iloisia ajatuspolkuja ja muistoja.

 Pitkin talvea ostan mitä erilaisimpia kukkivia leikko- ja ruukkukukkia muistuttamaan, että elämme värikkäässä maailmassa, jossa sävyjä riittää.

 Ihanaa, aurinkoista kevään odotusta!

Kepeänä päivänä

"Toisinaan ajatukset palaavat johonkin  metsänreunaan

 tai rantapengermälle 

tai kukkien kirjomaan puutarhaan, 

jonka olemme nähneet vain kerran jonakin kepeänä päivänä, 

ja joka silti on säilynyt sydämessä

 ja jättänyt sieluun ja ruumiseen tyydyttämättömän kaipuun, 

jota emme saata unohtaa, 

että meitä on koskettanut onni." 

-Guy de Maupassant ( 1850-1893)

Meri on rakas elementti minulle ja juuri rannalta katsottuna. En voisi kuvitella asuvani sellaisessa paikkaa, missä ei olisi vettä lähistöllä meren tai järven muodossa. Lapsuuden kotini oli melko lähellä järveä ja kesäiset päivittäiset uintiretket sisarusten kanssa ovat olleet yksi ihanimmista lapsuuden muistoistani. Opiskelupaikkakunnalle muuton myötä meri tuli  lenkkipolkujeni myötä tutuksi. Nykyään asun taas kivenheiton päässä meren rannasta. Meren katselussa rannalta on jotain maagisen rauhoittavaa ja kaunista. Haltioitumisen hetkiä on siis riittänyt elämässäni tämän asian suhteen.

Naistenpäivää vietetään huomenna. Kansainvälisyys tekee päivästä vielä juhlavamman ja myös eri tavoin merkityksellisen päivän. Kaikilla maailman naisilla asiat eivät ole juhlittavan hyvin ja epäkohtia on enemmän kuin tarpeeksi. Silmiini osui eräästä naistenlehdestä teksti: "Joka kolmas nainen maailmassa joutuu yhä väkivallan kohteeksi. Sukuelinten silpominen, tyttöjen pakkoavioliitot, perheväkivalta ja seksuaalinen väkivalta ovat vain muutamia yleisiä naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja." 

Hyvää Naistenpäivää kaikille ihanille maailman naisille, jotka auttavat kanssasisariaan suuren hädän hetkellä. Juhlivat, silloin kun juhlia tarvitaan, sillä ilman juhlahetkiä elämä olisi hippasen tylsää.

Sydämen täyttäviä hetkiä

"Suurin onni elämässä on, että rakastettu omana itsenään 

tai oikeammin sanottuna, siitä huolimatta." 

Sain molemmat lapsenlapset luokseni viime viikonloppuna. He viettivät kanssani kaksi vuorokautta ja hiukan mummia jänskätti miten menee pienimmän kanssa, sillä hän oli yökylässä luonani ensimmäistä kertaa. Turha jännitys oli, sillä niin luottavaisesti ja ihanasti hän suhtautui mummilassa oloon, ettei sitä oikein voi todeksi uskoakaan.

Herra Komistuksella oli vähän enemmän nuhaa kuin isosiskollaan Murusella, joten tukkeutunut nenä vähän herätteli öisin. Ensimmäisen yön jälkeen Herra Komistus ei enää halunnutkaan nukkua omassa sängyssään, joten hän sai nukkua vieressäni. Poski poskea vasten nukuimme. Sairastaessaan hän äitinsä mukaan kaipaa entistä enemmän läheisyyttä ja sitä hän myös sai. 

Vaikka yö meni katkonaisesti nukkuen, ihmettelin itsekin sitä virtaa mitä minussa oli, vaikka periaatteessa minun olisi kuulunut olla väsynyt edes hippasen. Päättelin, että sain lapsilta niin paljon rakkautta ja hellyyttä, että sain niistä voimaa jaksamiseen. Ihania, suloisia ja niin rakkaita, jotka tosiaan pitävät minusta ilman arvostelun häivääkään. Sama pätee toisinpäin.

Kudoin jouluksi Murusen nukelle tällaisen setin. Kokonaisuuteen kuuluvat vielä pienet töppöset.

Harmikseni vuoden alkuun ajoittautui puhelimen rikkoontuminen. Päivitin uuden ohjelman ja sen jälkeen puhelin ei suostunutkaan enää heräämään henkiin. Olihan se jo hieman temppuillut ennen sitäkin, mutta viimeinen niitti oli ohjelman päivittäminen. No, olihan tämä puhelin jo kolme vuotta vanha, joten kai oli jo aika hankkia uusi väline. Digikameranikin rikkoutui vuoden vaihteessa, mutta koska uudessa puhelimessa on hyvä kamera, olen nyt toistaiseksi ajatellut sillä pärjääväni. 

Rauhaisaa sunnuntaita ja mukavaa uutta viikkoa!

Ilman suuria odotuksia

"Minä uskallan astua uuteen

koska en halua enää

elää vanhassa.

Minä uskaltaudun

vieraaseen ja epätavalliseen,

sen tuskiin ja sen iloihin.

Minä haluan tietoisesti

asettua alttiiksi muutoksille

ahdingosta ja epävarmuudesta välittämättä.

Minä kohtaan vaatimukset,

taistelen pelkoni kanssa

ja päästän mielikuvitukseni valloilleen.

Minä kehin itseni auki

ja uskallan ottaa selvää,

mitä kaikkea minussa vielä nukkuu."

-Ulrich Schaffer: uskallan...

Hieman olen jo ajatuksieni kanssa päässyt yli jonkin rajan, että olen yhdellä elämäni osa-alueella päätynyt ottamaan pienen pienen "riskin" jos sellainen eteeni tupsahtaa. Aika näyttää olenko tehnyt tarpeeksi ajatutustyötä asian suhteen vai pulpahtaako vanha tapamalli samantien ilmoille, kun mahdollinen tilaisuus on edessä. Kuvassa olevaa ajatusta pitää muistaa noudattaa...

Vietän parhaillaan lomaa. Herra Komistukselle on yksi villapaita kudottuna, toinen puikoilla Muruselle. Digiboxista katsottu monen monet sarjat ja elokuvat kutomisen ohessa. Monta ajatuksissa olevaa hommaa on vielä suorittamatta, mutta ilman paineita ja suuria odotuksia tästäkin lomajaksosta selvitään. 

 Päivittäiset kävelyt yksin tai jonkun ystävän kanssa kuuluvat  myös jokaiseen päivääni monenlaisen muun harrastustoiminnan kera.  Lunta on sopivasti, mutta enemmänkin voisi olla. Aika vähälumisiksi nämä talvet ovat alkaneen mennä kun vertaa lapsuuden talviin. Silloin  oli täällä etelässäkin aina lunta kunnolla  talvisin vai tekeeköhän muisti tepposia.

Mukavaa viikon jatkoa teille muillekkin!

Elämän timantit

"Ei ole

hetkeä,

johon ei olisi

kätketty

timantteja,

ei päivää,

jonka suuresta

sisällyksestä

eivät kukat kuiskailisi.

Joka on kypsynyt,

sen suurin juhla

on elonaika.

Jonka tähkä on 

kullankeltainen,

kuiskaa:

Sirppi."

Einari Vuorela

Mahtavasti kiteytetty runo miten joka hetkeen, joka päivään sisältyy kätkettyjä timantteja. Elän sellaisia hetkiä itsekin joka päivä, jolloin vaan huomaan ihmetteleväni näiden timanttien määrää ja laatua. Ihanaa aikaa. Yksi ilon aiheistani on ollut facebookin sivuni, jossa teidän tykkääjien määrä ylitti 7000 1. päivänä tätä vuotta. Kiitos, suuren suuri kiitos kaikille tähän asti mukana oleville ja tervetuloa myös te uudet fanittajat. 

Viimeisin lukemani kirpparilöytö, Rouva Agathen rakkaus.  Takatekstin mukaan tämä kirja on riemastuttava vanhanajan rakkaustarina, jossa on mausteena ripaus jos kaksikin taikaa. Kirja valittiin Skotlannissa vuoden 2008 parhaaksi romaaniksi. Minua siis veti puoleensa tässä kirjassa rakkaustarina sekä tuo parhaaksi romaaniksi valinta. Parinsadannen sivun paikkeilla olin jo luovuttaa lukemisen, mutta päätin jatkaa loppuun saakka, sillä olihan tämä kirja saanut meriittiä eli pakko jossain kohtaa on tarinan elävöityä sen verran, että oma kiinnostuksenikin heräisi eloon.  Seuraavat 300 sivua vetivätkin sitten puoleensa, mutta tästä kirjasta jäi jotenkin epätodellinen ja ihmeellinen olo sisimpään. Levoton ja ihmettelevä. Ehkä se oli syynä muidenkin lukijoiden osalta, että romaani on valittu miksi on valittu. En voi sanoa suosittelevani tätä kirjaa, mutta lukukokemus kuitenkin.

Murunen toi minulle syksyllä tuliaiseksi matkaltaan kauniin kirjanmerkin. Turkoosihan on lempivärini ja sydän rakkaimpia symboleita. Ei olisi parempaa tuliaista mummin Murunen tuoda. Hauskaa oli myös eräs kerta, kun Murunen oli vierailulla luonani ja huomasi yöpöydälläni kyseisen tuomansa lahjan. Hän kantoi sen luokseni ja kysyi tomeraan tyyliinsä:"Oletko käyttänyt tätä yhtään?" Sillä kertaa kirjanmerkki kun oli vain yksinään pöydälläni ilman kirjaa. 

Oikein hyvää kuluvaa vuotta kaikille vierailijoille ja vielä kerran kiitos kaikista ihanista kommenteistanne viime vuoden varrella tänne blogiin, että facebookkiin. Uusi vuosi ja ehkäpä jotain uusia kujeitakin, jotka varmaan selviävät vuoden loppuun mennessä. Nautitaan niistä elämän timanteista!