sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pisarakyynel


"Pisara on kuin kyynel. Sekin on elämän merkki.
Vain sen silmänurkasta, jonka sisällä on elämää,
tunteita ja tahtoa, puristuu kyynel.
Katkeran sulolainen pettymyksen tai surun, eron ikävä kyynel.
Muistojen pehmeä tai ilon makea pisara.

Joskus kyynel vuotaa poskelle siitä jäästä,
joka sisimmässä sulaa.
Silloin kimmeltää toistenkin silmissä.
Ja silloin itkevät taivaan enkelitkin."

-Jukka Paarma/ote kirjasta "Elämä on kuin ruoho"

Koen hurjasti ja vahvasti elämää, jos ajattelen tämän runon  mukaan sen tyyppistä määritelmää itsestäni kyyneleiden suhteen. Olen hurjasti myötäelävä persoona, joten elämän varrella on kyyneleitä riittänyt monen monessa tilanteessa niin surussa kuin ilossakin.


Tämä helmikorurasia löytyi eilen kirpparilta. Rakastuin siihen heti ja olisin ehkä ollut valmis maksamaan siitä enemänkin kuin euron, mutta sillä hintaa se nyt kuitenkin lähti mukaan. Tämä on tehty jostain metallista ja vuoritettu sisältä tummalla kankaalla, kuten rasian pohjastakin. Päällinen onkin sitten hienosti tässä näytillä. Aivan ihana korulipas, vai mitä mieltä olette?
 
 
 Höyhen ilmestyi taas elämääni Esikoisen isän hautajaispäivänä. Sanoinkin Esikoiselle, että jos vanhat merkit pitävät paikkansa, hautajaispäivänä ehkä huomaan seuraavan höyhenen ja niin kävikin. Mukavaa oli se, että en edes asiaa kuitenkaan ajatellut hautajaisaamuna ja yllätys oli taas melkoinen, kun  höyhen tupsahti eteeni aamulla sijatessani vuodetta. Sattumaa tai ei, mutta kyllä tämäkin höyhen taas  vaan lisäsi vahvaa uskoani siihen, että kyllä meistä huolehditaan jollain korkeammalla tasolla.


Tähän kauniiseen rasiaan laitoin molemmat havaitsemani höyhenet, niin menehtymispäivältä kuin hautajaispäivältä. Ne jotka jo aiemmin ovat lukeneet postaukseni tästä tämän kertaisesta ensimmäisestä havaitsemasta höyhenestä, selitys lienee paikallaan, sillä saimme viestin poismenosta kaksi päivää myöhemmin kuin höyhen ilmestyi autooni.  Aavistin jo silloin, että kuolinpäiväksi varmaankin määritellään se höyhenen havaitsemispäiväni ja niinhän se sitten tapahtuikin. Uskomattomia nämä jutut, itsekin olen välillä hieman hämilläni, mutta kuten sanoin, usko on vahva, että nämä ovat minulle ja läheiselleni merkkejä, että lohdusta on, kaikki on poismenneella hyvin ja meistä kaikista huolehditaan. 

Valoista oloa ja eloa tulevaan!

16 kommenttia:

  1. Upea korurasia!

    Enkelit ovat lähellämme:)

    VastaaPoista
  2. Surullinen ja samalla kaunis tarina <3.
    Kaunis rasia oli pakosti sulle tarkoitettu. Ja niille elämän tärkeille höyhenille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullinen ja samalla myös lohduttava.
      Parempaan tarkoitukseen rasia ei tosiaan voisi ollakkaan.

      Poista
  3. Eikös vaan olekkin!
    Hienoa, että Sinäkin ajattelet samoin.
    Samoin kiitos!

    VastaaPoista
  4. Höyhenessä on elämän voimaa.

    VastaaPoista
  5. Ihana rasia :) mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle !

    VastaaPoista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!