Postiivinen luomisvoima

Sinisen lasin ihanuutta

"Jos ihminen tottumuksesta ajattelee optimisesti ja toiveikkaasti, hän aktivoi ympärillä olevaa elämää positiivisesti ja näin ollen vetää puoleensa positiivisia tuloksia. Mitä mielessäsi tuumailet, heijastuu samanlaisena todellisuuteen. Positiivinen ajattelu laittaa liikkeelle positiiviset ja luovat voimat, ja onni seuraa sinua."

-Norman Vincent Peale

Kyseisellä ajattelijalla on paljon viisaita ajatuksia ja aforismeja. Tämänkin voisin itsekin allekirjoittaa, sillä se kuvaa omaa ajattelutapaani ja sen seurauksia hyvin. Sitä saat mitä tilaat, pätee ajatuksiimmekin. 

Todellinen optimisti on sellainen henkilö, joka uskoo hienoihin mahdollisuuksiin ja valoisaan tulevaisuuteen, vaikka tällä hetkellä kaikki näyttäisi aivan päinvastaiselta. Usko ja luota sisimpäsi hiljaiseen ääneen, joka kertoo sen kaiken, miten ja millaisen uskomattoman kaunis ihminen voisit olla sisimmältäsi. 

Sydämesi täytteinä voisivat olla hyvä tahto, halu tehdä parhaasi ja kanssaihmisten kunnioittaminen rehellisesti ja rehdisti. Palkintona voisi olla hyvä omatunto ja iloinen mieli.

Mohairliiviä

 

 

Käsityörintamalle kuuluu tällaistä: Prinsessan mohairliivi pari viimeistä kerrosta vailla valmiina. Kerää ei ihan riittänyt loppuun saakka, vaan pari kerrosta päättelyineen jäi vaille. Onneksi lankaa kyllä on, joten liivi tulee tänään valmiiksi asti. Malli on Novita syksy 2009 lehdestä. Tämä malli onkin ollut suosittu, sillä nyt perheemme kaikilla naisilla, pikkuneitiä lukuunottamatta on tälläinen samanlainen liivi. Minulla vain vaaleanruskeana ja molemmilla tyttärillä eri sävyisen harmaina.

 Neulemalli vielä lähempääkin kuvattuna. Neljän kerroksen mallineuletta, joka on tosi helppo, mutta saa kyllä kuohkean ja kivan näköistä aikaiseksi juuri tällä Rose Mohair langalla. Ainut miinus on, että lanka ensi alkuun antaa itsestään ulos pieniä haihtuvia, mutta ajan myötä sekin ongelma sitten poistuu. Seuraavaksi ajattelin tehdä hyvän ystäväni tyttären pienokaiselle neuletakin. 

Torstaina satoi tänne länsirannikolle ensilumi, joka vieläkin on maassa, joten ihailen nyt kauniita , lumipeitteisiä puita ja tätä valoista maisemaa. Ensi yönä kellotkin vaihdetaan talviaikaan, joten sopivasti sopii sekin ajankohtaan. 

Huisin mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua ihan kaikille!

Pusuttelua

Teehetki

"Elämä piirtää joka päivä.

Jokaisesta päivästä jää jälki.

Jokainen jälki kertoo

eletystä elämästä.

Jotkut ovat kuin pastellitöitä,

puhtaita, pehmeitä ja sävykkäitä.

Toiset taas tuhruisia, likaisia kuin

epäonnistuneet akvarellit.

Joukosta löytyy myös niitä,

joiden värit ovat voimakkaan

kirkkaita, valoisia ja vahvoja,

ja vedot niissä ovat

määrätietoisen selkeitä.

Joukkoon kuuluvat

nekin päivien teokset,

jotka ovat kuin pelkkää hiilipiirrosta,

mustalla ja harmaalla tehtyjä.

Kun näitä kaikkia on opetellut

hyvällä tai huonolla menestyksellä,

mutta kuitenkin mielessä halu oppia,

niin lopputuloksena on

mitä monipuolisin

ja rikkain elämännäyttely!

-Marleena Ansio/Ajatuksin siivin kirjasta ote

Aika hurjan oivaltava runo rikkaasta elämännäyttelystä, vai mitä? Marleenalla on sana hallussaan myös elämän suuria asioita pohdittaessa.

Yksi elämäni suurimmista ja tärkeimmistä henkilöistä on runsaan 8 kk:n ikäinen Murunen. On niin hurjan hienoa seurata joka vierailulla heillä tai mummilassa miten hän on taas oppinut jotain uutta ja kehittynyt. Omista tyttäristäni pidin noin kahteen vuoteen saakka päiväkirjaa, johon näitä päivittäisiä tapahtumia kirjasin. Mummina en tälläista ole tehnyt, mikä nyt vähän harmittaa, mutta voinhan aloittaa sen tavan vaikka nyt.

Kirpparilta bongasin tällaisen täytettävän "Isovanhempien kirja" yksilön. Selailin ja katselin, mietin ja päätin, että tämä nyt voisi olla se minun tapani kertoa omaa tarinaa, edeltävien sukupolvien tarinaa myös. Apua tämän kirjan täyttämiseen tarvitsen sukulaisiltani, mutta kirjan täyttäminen voisi olla myös itselleni jännä seikkailu paneutua lisää sukuhistoriaani. Esikoisen isällä on hurjan hyvä muisti, joten täytyy kirjata hänenkin ajatuksiaan ja muistojaan tähän kirjaan omien vanhempiensa elämästä sen mitä hän tietää ja tarinana voi kertoa. Tässä myös taas kerran huomaa miten lapsi, lapsenlapsi pitää edelleen säikeitä yhdessä, vaikka erostamme on jo noin 25 vuotta. Alkoholin sanotaan tappavan niitä aivosoluja, joten siksi onkin niin ihmeellistä, että hän voi muistaa esim. seurusteluajoiltamme kaikenlaisia pikkujuttuja, jotka itse olen autuaasti unohtanut. Kyllähän minä ne sitten muistan, kun hän ne kertoo, useimmiten, mutta silti en lakkaa ihmettelemästä hänen muistikorttinsa vakautta. Itse olen sellainen koheltaja ja elämässä eteenpäin menijä, etten kauheasti ainakaan nuorempana jäänyt asioita miettimään. Automatkat tyttären tai tyttärentyttären luo ovat olleet hyviä hetkiä päivittää näitä asioita ja kuulla hänen tarinoitaan ja muisteluitaan. Näin vanhempana niitäkin hetkiä osaa jo arvostaa, että pystymme ja voimme samassa autossa matkustaa yhteisen menneen elämämme takia ja vuoksi. Olla ystäviä!

Nyt on aivan pakko kertoa viimeisin ihana juttu Murusesta! Leikin aina hänen kanssaan lattiatasolla, juttelen ja höpöttelen. Nauratan ja laulatan. Murunen on oppinut nyt esim. antamaan suukon, ihanan märän sellaisen. Puoliksi kuiskasin hänelle, että saako mummin yhden pusun? Hän katsoi minua suoraan silmiin sellainen tosi ajattelevainen ilme silmissään ja sitten se tapahtui. Sain pusun suoraan leukaani! Eikä siinä vielä mitään, sillä hän katsoi uudestaan silmiini ja taas tuli pusu. Tämä tapahtui seitsemän kertaa, vaikka kertoja en laskenutkaan ja aina joka pusun välillä hän katsoi silmiini ja taas moiskautus. Katselikohan hän, että vieläköhän mummi haluaa pusun vai mitä, mutta se silmiin katsominen oli myös iso osa koko juttua. Mummi hihitteli niin onnellisena, että ei ollut tottakaan, sillä sain kyllä ihan hurjasti sydämeeni sitä rakkautta, että melkein pakahduin. Ihana lapsonen!

Hurjan rakkaustäytteistä ja ihanaa oloa Sinullekkin! 

 

Viehättynyt

Kauniita esineitä

"Elämässä on matkoja,

joista ei voi kieltäytyä.

Vanheneminen.

Suru.

Kipu.

Rakkaus.

Ne tulevat eteemme,

vievät mukanaan

-tahdomme tai emme.

Matkavarustuksia

voi kuitenkin

miettiä etukäteen."

-Hanna Ekola&Juha Salonen/Valoa ja voimaa

Matkavarustuksia on niin monenlaisia eli kukin tyylillään. Sydäntä lämmittäviä, sisäistä rikkautta antavia pitäisi yrittää haalia enemmän muistikortille, jotta olisi jotain kaunista muisteltavaa, kun on kaikkein vaikeinta. Niiden muistojen voimalla voi jaksaa taas yhden vaikean kauden ohi, sillä jokaiselle niitäkin on annettu ja tullaan antamaan. Opettavaisessa merkityksessä, joten turha niitä vastaan on pullikoida, mutta itse voi ennakoida ja helpottaa oppimisen tuskaa kaivamalla muistikortistaan niitä ihania, lämmittäviä muistoja.

Värikylläinen Enkeli

Tämän viikon  aikana on tullut käytyä muutamia kertoja kirppareillakin peräti kolmessa eri kaupungissa ja tämä johtuu osittain siitä, että on ollut muutakin ohjelmaa, niin silloin pitää myös tuo kirppistilanne aina myös päivittää, jos vain suinkin on mahdollista ja aikaa jää. Tämä ylläoleva enkeli on yksi kauniimmista enkelilöydöistäni ja kylläkin jo vuosi sitten kesältä.  Pohjassa on "MÁRÁ"  ja "Goebel" 07.  

KultaEnkeli

Upea, koristeellinen ja korkea enkelipylväs.  Korkeutta tällä enkelihahmolla on n. 45 cm. Oikein ihana löytö tämäkin ja myös viime kesältä.

Tuolla ylimmässä kuvassa oleva punainen enkeli on yksi tämän päivän löydöistäni. Lisää kuvia muistakin "aarteistani" myöhemmissä postauksissa.

Vein Prinsessan tänään pienen lomasensa ja kotoilunsa jälkeen opiskelukaupunkiinsa. Kannoimme korttelin verran hänen tavaroitaan ja edessämme kulki  rouva suloisen koiransa kanssa. Taisimme molemmat katsella koiraa sillä lempeällä tavalla, kun koira oli aivan hurmiossaan eikä oikein tiennyt miten päin olisi ollut ja meitä katsellut. Tosi hyvin koira oli opetettu, sillä hän ei mitenkään pyrkinyt läheisempään tuttavuuteen, vaan oli kiltisti emäntänsä vieressä, mutta liikehti siinä kyllä kiitettävän suloisesti, että pystyi meidät näkemään. Jossain vaiheessa tuntui, että koira melkein kävelee takaperin, että näkee meidät. Siinä vaiheessa omistajakin alkoi katsella ympärilleen ja naurahtaen sanoi, että onpas hän nyt viehättynyt teistä. Aivan ihana sana, viehättynyt!  Koira kai aisti meidän ihastuksemme myös häneen, kun oli niin suloisen, hurmaavan oloinen olento liikehtiessään.

Nyt toivottelen kaikilla oikein mukavaa ja syksyisen lämpöistä olotilaa! Tuodaan elämäämme pieniä valopilkkuja, joista kanssaihmisetkin saavat iloa.

: Leenuliini

Vaikuttava tarina

Ihmeitä tapahtuu

"Pikkutyttö meni huoneeseensa ja otti piilostaan esiin lasipurkin. Hän kaatoi siinä olevat pikkurahat lattialle ja laski ne moneen kertaan. Sen jälkeen hän laittoi kolikot takaisin purkkiin ja kiersi kannen kiinni. Tyttö livahti takaovesta ulos ja käveli kuusi korttelia apteekkiin.

Hän odotti kärsivällisesti, että apteekkari kiinnittäisi häneen huomiota, mutta tämä tuntui olevan liian kiireinen. Tyttö yritti yskähtelemällä saada apteekkarin huomion, mutta turhaan. Tämä puhui loputtomasti jonkun toisen miehen kanssa. Lopulta tyttö otti purkista kolikon ja naputti sillä tiskiä. -Mitäs sinä haluat? apteekkari kysyi ärtyneenä. -Keskustelen juuri veljeni kanssa, joka on tullut Chicagosta asti.

-Haluan puhua pikkuveljestäni, tyttö vastasi myös ärtyneenä. -Hän on hyvin hyvin sairas ja haluaisin ostaa ihmeen...

-Anteeksi kuinka?

-Hänen nimensä on Andrew, tyttö vastasi. -Hänellä kasvaa jotain pahaa päässään ja isä sanoi, että vain ihme voi pelastaaa hänet. Paljonko ihme maksaa?

-Emme myy täällä ihmeitä, apteekkari vastasi. -Olen pahoillani, mutta en voi auttaa sinua.

-Minulla on rahaa maksaa siitä, tyttö sanoi. -Jos se ei riitä, hankin lisää. Sanokaa vain paljonko se maksaa?

Apteekkarin veli, tyylikkäästi pukeutunut mies kumartui tytön puoleen. -Minkälaista ihmettä veljesi tarvitsee?

-En tiedä, tyttö vastasi. -Hän on hyvin sairas ja äiti kertoi, että hän tarvitsee leikkauksen, ja että isällä ei ole siihen rahaa. Mutta minullapa on.

-Kuinka paljon? apteekkarin veli kysyi.

-Yksi dollari ja yksitoista senttiä, tyttö vastasi.-Se on kaikki mitä minulla on, mutta voin hankkia lisääkin.

-No mutta, sehän sattui mukavasti, mies hymyili. -Sehän on juuri sen verran kuin ihmeet pikkuveljille maksavat.

Mies otti rahat ja tarttui tytön käteen. -Viepä minut kotiisi. Haluan tavata veljesi ja vanhempasi. Katsotaan olisiko minulla sellainen ihme, jota tarvitaan...

Tyylikkäästi pukeutunut mies oli kirurgi Carlton Armstrong, joka oli erikoistunut neurokirurgiaan. Hän teki tarvittavan leikkauksen  tytön pikkuveljelle ilmaiseksi ja poika parani.

Tyttö sai pitää arvokkaan omaisuutensa:dollarin ja yksitoista senttiä - ja ennen kaikkea uskonsa ihmeisiin."

Usko Sinäkin ihmeisiin - saatat joku päivä yllättyä!

 

Ystävyyteen sitoutunut

Enkelin suloutta

"Anna minulle

minun jokapäiväinen ystäväni

pari sanaa

pieni hipaisu

katsekin riittäisi

kantamaan sudenhetken yli.

-Anja Porio/Sain sinulta paljon

Sitoutunut ystävyyteen. Sen päätöksen tueksi olen  kutsunut säännöllisesti ystäviäni vuoron perään luokseni syömään ja jutustelemaan. Se kaikki kahdenkeskinen aika on antanut ainakin minulle hurjan paljon. Kotona ei ole häiriötekijöitä, joten se intensiivisyys keskusteluissa voi vaihdella hurjasti aiheesta riippuen. Välillä hieman kyynelehditään, välillä nauru raikuu, mutta antoisia kaiken kaikkiaan nämä yhteiset hetket ystävien kesken ovat. Tuntuu, että nämä keskustelut aina avaavat joitakin tukkoisia ajatuksia sekä myös antavat perspektiiviä omaan olemiseen ja rauhantunnettakin sieluun. Eivät siis mitään turhanpäiväisiä jutusteluita:)

Tykkään myös tehdä ruokaa, joten on kiva suunnitella illan menuuta ja nauttia rauhassa ruokaansa ilman kelloon vilkuilua. Jälkuruuaksi kokeilin uutta reseptiä:

Vadelmainen valkosuklaaunelma, njam. Herkkua oli. Aamulla löytyi vielä jääkaapista tämä viimeinen ripaus, joka tuli nautittua aamupalan jatkeena.

Hieno lukukokemus

Yksi viimeisimmistä ja antoisimmista lukukokemuksista sisältyy tähän pokkariin. Luin tästä jonkun kirja-arvostelun aikoja sitten ja siinä jokin jäi vaivaamaan sen verran mieltä, että päätin haluta lukea tämänkin kirjan itse joskus. Sitten kävikin niin, että sain nähdä elokuvan ensin ennen lukemista, mutta ei se silti vähentänyt haluani lukea itse kirjaa. Sattumoisin Esikoiseni oli hankkinut tämän pokkarin, jonka sain sitten lainata. Hyvä leffa, hyvä kirja.

Aurinkoista sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Jaettua iloa ja surua

Valoa hämärään

"Jaettu ilo:kaksinkertainen ilo,

jaettu suru on puoli surua."

Sven Wahlroos/Perheen psykologia

Jossain lähettyvilläsi on aina ihminen, jolle voit kertoa huolesi, surusi ja ilonaiheesi. Suuren ja vähän pienemmänkin huolen ja surun keskellä ei välttämättä itse edes näe näitä tilaisuuksia puhua jonkun kanssa, ennen kuin joku ystävistäsi vain yllättäen soittaa, piipahtaa yllätyskäynnille tai aivan ventovieraskin ottaa mieltäsi vaivaavan  aiheen yllättäen esille keskusteluissa.

Erään surullisen ja huolenaiheitakin aiheuttaneen tapahtuman seurauksena sain itse kokea kaiken tuon huolenpidon ja jonka vielä elävästi muistan vuosienkin takaa. Naapurikaupungista tuli yllättäen ystäväni, koska hänestä tuntui, että tarvitsen häntä. Hän vei minut pitkälle kävelylle ja samalla sain purkaa sydäntäni. Sisaruksistani moni soitti samaisen viikonlopun aikana ja huolehti jaksamisestani. Pari muuta ystävääni poikkesi myös yllätysvierailuille, joita he eivät normaalisti tehneet ilman sopimista. Heille oli vain tullut tunne, että haluavat nähdä minut. Sain sen viikonlopun aikana purkaa sydäntäni moneen kertaan ja kerta kerran jälkeen oloni helpottui, itkuinen olo vähentyi ja näin taas valoa joka paikassa. 

Minusta pidettiin tosi hyvää huolta ja sain kokea yllätyksellistä välittämistä. Kaikki tämä tapahtui ilman omaa aloitettani ja sain ilmiselvästi kokea, että minusta pidettiin huolta. Hyvinvoinnistani ja jaksamisestani kannettiin huolta ja ystävien tuki oli tuossa tilanteessa aivan korvaamaton. Jälkeenpäin ajatellen tuo viikonloppu tuntuu aivan ihmeeltä, sillä se sisälsi itkusta ja surusta huolimatta mahdottoman paljon ihmeitä.

Enkelit tekivät työtään ja saivat minut taas itkemisen sijasta hymyilemään.

Ihan hurjasti olen saanut myös ihmetellä eilisen facebookissa olevien sivujeni fanitusta, sillä eilisen päivän aikan runsas 50 uutta tykkääjää ilmestyi sivuille. Kiitos hurjasti kaikille asiaan vaikuttaneille ja lämpimästi tervetuloa! Bloginikin lukijoiksi on liittynyt myös muutama uusi, joten hurja kiitos myös heille.

Ystävyyttä ja enkelivaloa elämääsi toivoen,

leenuliini

Opittavaa edelleen

 

Mennyttä kesää

"On alettava läheltä, jotta päästäisiin kauas."

-J. Krishnamurti/Selkeyttä kohti

Kun elää tarpeeksi kauan, oppii kyllä huomaamaan omatkin virheensä. Osaa jo paremmin olla arvostelematta muita, kun ymmärtää, että jokaisella meistä on karikkonsa ja virheiden tekemisen paikkansa. Elämä opettaa!

-viikonloppua, jollei taivaalta, niin ainakin sydämestä!

Tahdoton reagointikyky

Paperiruusuja

"Haluan ajatella vailla pelkoa,
haluan kysyä
asettamatta vastauksia ennakolta.
Haluan kunnioittaa erilaisuutta.
Haluan löytää tekojeni motiivit
itseäni tuomitsematta.
Haluan tehdä jotain siksi,
että sitä haluan,
en siksi että minun täytyy.
Haluan itse päättää ja valita
enkä aina vain tahdottomasti reagoida.

Minä etsin vapautta,
jotta voisin elää.

-Ulrich Schaffer
"Etsin itseäni ja paikkaani maailmassa" -runokokoelmasta

-Nuo yllä olevat sanat sisältävät ajatuksia, jotka eivät
ole helppoja - ainakaan minulle. Vastauksien antaminen
on tavallaan rutiinin omaista, ajan kanssa olen opetellut myös  uudistamaan ajatuksiani.

Vapautta on monelaista.
Minkä tien valitsen?
Se jää nähtäväksi ja koettavaksi.
Ajatustyötä, motiivien etsimistä,
vapaan halun täyttämistä.
Helppoa - eikö vain?
 

Toivelistalla voisi olla itselläni Vapaan Halun Päivä! Kuuntelisi sisintään ja sitten sen mukaan täyttäisi päivänsä tekemällä mitä on "aina" halunnut kokeilla tai sitten vain yksinkertaisesti oleilemalla. Jopa itseäni on naurattanut oma piirteeni siitä, että aina pitää olla tekemässä jotain. Zumba-tunnillakin kun tulee niitä taukoja, niin meikäläinen se aina vaan heiluu musiikin tahdissa, jos vain hiukankin jostain sellaista kuulee. Ei voi rauhoittua edes niillä tauoilla. Yöt nukun rauhallisesti - ainakin luulen niin:)

Mukavia, sateisia, värikkäitä päiviä!