Onnea vuodelle 2013

Valkoista kauneutta

Hurjan paljon kiitoksia ja paljon virtuaalihalauksia kaikille ahkerille bloggaajille ja Enkelin silmin -sivujen runsaalle 1700:lle tykkääjille tuolla facebookissa. Tervetuloa myös kaikki uudet lukijani!

Blogini syntyi jouluaattona vuodatuksen puolella viisi vuotta sitten Esikoistyttäreni avustuksella. Silloin en ymmärtänyt ollenkaan miten isosta ja mahtavasta jutusta tässä kaikessa onkaan kysymys, sillä enpä olisi uskonut  lähtömetreillä, että näin pitkäaikainen harrastus tästä tuli ja loppua ei taida näkyä. Facebookin ajatelmasivukin on ollut olemassa jo kohta kolme vuotta, joten hurjan nopsaan tämä aika on vierähtänyt. 

Teiltä kommentoijilta saan ihan uutta virtaa, sellaista erilaista, mitä ei saa mistään muualta. Tämä on oma lajinsa, oma harrastus, josta on tullut elämäntapa. Seuraavan kakun ohjein haluan toivottaa kaikille onnentäytteistä uutta vuotta ja paljon enkelisiipien havinaa ympärille suojelemaan uusia päiviä, uusia mahdollisuuksia, uusia ystävyyksiä.

Onnenkakku vuodelle 2013
2dl anteeksiantoa
2dl lempeyttä
2dl kärsivällisyyttä
4dl itsehillintää
...5dl rehellisyyttä
9dl oikeudentuntoa
3dl aurinkoista mieltä kohotusaineeksi
Paistetaan kodin lämmössä ja nautitaan koko perheen kera. ♥

 
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013!

Lämmöllä,

t:leenuliini

Vielä yksi jouluruno

Hopeasiipinen enkeli

"Hipsuttelee pikkutonttu,
joulumieltä kuljettaa,
sytyttelee kynttilöitä,
tuoksuttelee pipareita,
piiloon pistää salaisuuden,
joulutähden ripustaa.

Toivoo pieni joulutonttu
lämpöä ja rakkautta
mieliin niin kuin tekoihin,
hiljaisuutta pysähtyä,
kuulla joulu sydämin."

-Satu Pusa

Enkelilusikka

 Sain aivan ihanan joululahjan Ystävältäni! Vanhasta lusikasta tehty tälläinen enkelikoriste. Tykkään ihan hurjasti!

Mukavaa Tapaninpäivän jatkoa!

Sydän täynnä valoa

 "Joulun toivotukseni Sinulle…
Ota Jouluusi aikaa Rakastaa…
Se on ikuisen Nuoruuden salaisuus...
Ota Jouluusi aikaa nauraa…
Se on musiikkia sydämestä!
Ota Jouluusi haaveiden pilvilinnat...
Anna ilon tulla…Anna myös itkun
Se on merkki suuresta sydämestä
Ota Jouluusi unelma uudesta keväästä...kesästä Lämmöstä auringon...
Ota Jouluna aikaa läheistesi kuuntelemiseen,
 heillä voi olla Sinulle tärkeää sanottavaa…
Ota jouluna aikaa elon tiesi ajattelemiseen…
Näin pääset varmemmin perille mihin sitten kuljetkin…
Ota Jouluusi aikaa leikkimiseen…
 Se on lapsuuden raikkautta!
Ota Jouluna aikaa uneksimiseen…
Se on onnellisuuden henkäys!
Ota Jouluna aikaa elämiseen, sillä aikasi kuluu nopeaan.
Eivätkä hetket koskaan palaa….
Siunattua Joulunaikaa
Sinulle ja läheisillesi."

Jouluaatto takana ja Joulupäivä edessä. Meillä oli eilen neljän sukupolven tapaaminen joulun merkeissä. Mummin Murunen runsaan 10 kk:n ikäisenä oli kaiken keskipisteenä. Lahjoista hän ei perustanut, mutta lahjan ympärillä oleva nauha ja etenkin se kortti kenelle lahja kuuluu, olivat mielenkiintoisia. 

Minun jouluni yksi tähtihetkistä oli se, kun nostin Murusen syliini ja hän nojasi päänsä olkaani vasten oikein kunnolla. Täyden rakkauden hetki <3

Joulukyläni kuusineen ja taloineen

 Joulukyläni kasvoi tänä vuonna parilla talolla ja kuusella. Hämärtyvässä illassa on mukava katsella valojen loistetta tässäkin muodossa. 

Nyt toivottelen kaikille oiken rauhaisaa Joulupäivää!

Tunteikasta Joulun aikaa!

Joulumarkkinoilta enkeleitä

Tunteita herättäviä jouluhetkiä ja etenkin uskoa ajatukseen, että kaikki kaunis voi olla mahdollista. Itse uskon vahvasti ihmeisiin ja tietenkin myös Joulun Enkeleihin.

Toivon elämääsi paljon ihania ja kauniita hetkiä, mukavia yllätyksiä ja enkeleiden siipien havinaa! Ihmeitä tapahtuu koko ajan. Meidän on vain uskottava, että kaikkea hyvää elämäämme ilmestyy aina tarvittaessa.

Rauhallista Joulun Aikaa

  Tämä tarina on niin kaunis ja liittyy vahvasti jouluuni. Rakastan tätä tarinaa.

NIIN MONEN VUODEN JÄLKEEN

"Nuori pastori aloitti innoissaan työnsä kirkossa New Yorkissa juuri
ennen joulua. Kirkko oli kurjassa kunnossa ja pastori pani hihat
heilumaan. Viikko ennen jouluaattoa kaikki oli priimakunnossa.

Yöllä iski myrsky. Aamulla pastoria odotti surullinen näky:saarnastuolin
takana oli ammottava reikä, sillä katto oli vuotanut. Hän luuttusi
lattiat murheellisena ja ajatteli, että jouluaaton jumalanpalvelus
olisi peruttava.

Kotimatkalla hän huomasi hyväntekeväisyysjärjestön kirpputorin, meni
sisälle ja ihastui virkattuun norsunluun väriseen pöytäliinaan, jonka
keskellä oli kirjottu kaunis risti. Pastori osti liinan ja lähti
viemään sitä kirkkoon. Matkalla hän poimi kyytiin vanhan naisen, joka yritti
turhaan ehtiä bussiin.

JÄRKYTYS KIRKOSSA

Kun pastori alkoi sovittaa pöytäliinaa tuhojen peitteeksi, nainen
valahti kalpeaksi. Vapisevalla äänellä hän kertoi virkanneensa
samanlaisen liinan Itävallassa ennen sotaa. Hän kertoi paenneensa
saksalaisia ja aviomiehen piti seurata viikon kuluttua perässä, mutta
tämä oli kadonnut. Nainen pyysi nähdä liinaan kirjotut nimikirjaimet.
Se oli todellakin hänen käsityönsä! Miten se oli päätynyt newyorkilaiselle
kirpputorille?

Pastori halusi palauttaa liinan, mutta nainen kieltäytyi. Siitä olisi
enemmän iloa kirkossa kuin hänen yksinäisessä asunnossaan. Hän suostui
kuitenkin ottamaan vastaan pastorilta kyydin kotiin toiselle puolelle kaupunkia.

AATTOILLAN YLLÄTYS

Jouluaaton tilaisuus oli kaunis ja seurakuntalaiset poistuivat
tyytyväisinä koteihinsa. Vanha mies, jonka pastori oli nähnyt kirkossa
aiemminkin, istui lamaantuneena penkillään. Miksi hän ei halunnut lähteä kotiin?

Kun pastori puhutteli miestä, tämä kysyi, mistä kirkko oli saanut
seinävaatteeksi levitetyn liinan. Se näet oli täsmälleen samanlainen
kuin se, jonka hänen vaimonsa oli virkannut Itävallassa ennen sotaa.
Mies kertoi, ettei hänen pakomatkansa onnistunut ja hän joutui vuosiksi
vankileirille. Sodan päätyttyä hän ei löytänyt vaimoaan.

Pastori vei miehen vanhan naisen asunnolle. Hän auttoi miestä kipuamaan
portaat kolmanteen kerrokseen. Kun ovi avautui, pastori astui
taka-alalle ja näki kun vanhusten katseet kohtasivat. Joulun ihme oli
tapahtunut: aviopari löysi toisensa 35 erovuoden jälkeen. Heidän onnensa
oli virkattu pöytäliinaan, joka oli päätynyt kirkkoon arvoituksellisia teitään."

Ihana unimaailma

Suloinen enkeli

                                             "Kun omat siipeni eivät kanna,

ojennan käteni

ja pyydän enkeliä kantamaan."

-Enkeleitä Sinulle/Ulla Kauhanen

Aamuvirkuksi ihmiseksi nukuin tänään yllättävän pitkään. Rauhallista, levollista unta. Unenlahjatkin ovat lahja sinänsä, sillä on niitä unettomia tai huonosti nukuttuja öitäkin tullut vietettyä, että nyt kyllä osaan arvostaa täydellistä yöuntani. 

Elävässä elämässä näkökenttä on rajallinen, mutta unimaailmassa voi tapahtua mitä tahansa, mennä minne tahansa ja kokea myönteisiä, ihania asioita, joista ei ole suurimmissa valveillaolon unelmissa voinut kuvitellakkaan. Hieno toinen ulottuvuus.

Nyt täysillä tähän päivään!

Mukavaa 3. adventtia itse kullekkin!

Juhlintaa monessa muodossa

Piparimuffinseja ja enkeleitä

"Ihmissuhteen tarkoitus on,

että päätät,

minkä osan itsestäsi haluat panna esille,

ei se,

minkä osan toisesta ihmisestä voit saada ja pitää."

-Neale Donald Walsch

Vanha, etenkin vuodatuksen vanhassa blogissani  usein pilkahtanut lause, että kaikilla ihmisillä on tarkoitus elämäsi polulla, sivuaa em. lausetta. Ihmissuhteet tarjoavat aina haasteellisuutta, sillä peilaamme itseämme suhteessa toisiin ihmisiin, heidän mielipiteisiinsä, heidän odotuksiinsa. Mihin on kadonneet ne omat haluamiseni, toiveeni, tavoitteeni. 

Rakastunut ihminen elää usein kumppaninsa kautta ja menettää samalla oman itsensä. Yhdessä olemme enemmän, mutta kun se enemmän ei usein sitten pitkällä tähtäimellä riitäkkään. Miksi?

Pitäisi oppia rakastamaan ja kunnioittamaan itseään niin, että ei toisen ihmisen toiveiden mukaisesti täysillä eläisi tätä elämää. Jokainen kehittyy ja kasvaa tavallaan ja omassa aikajanassaan eli pitäisi omata ymmärrystä ja viisautta antaa tilaa kasvavalle persoonalleen, niin omalle kuin lähimmäisenkin. 

Merkitystä onkin ehkä vain sillä, mitä minä suhtaudun erilaisiin tilanteisiin. Olen oman onneni ja kasvuni seppä. Toinen ihminen ei voi onnea tuntea täysillä minun puolestani. Minun itseni pitää se kokea.

Käsityörintamalla tapahtuu monenlaista, joista tässä yksi valmis työ. Tämä meni rakkaan Ystäväni tulevalle lapsenlapselle. Tykästyin kovasti tästä mallista. Alkuperäisessä oli laitettu nuo duffelinapit, mutta kun en sopivan pieniä löytänyt, korvasin ne napeilla ja se onneksi tuntui olevan tulevan mumminkin mieleinen päätös. Malli on Suuren Käsityökerhon syyskuun numerosta. Lankana käytin Sandnes duo merinovilla ja puuvillayhdistelmälankaaa. Tosi mukava lanka kutoa, joten täydensin varastoa myös toisella värisävyllä. Katsotaan sitten mitä siitä langasta keksin tehdä.

Esikoistyttären syntymäpäivää vietettiin tänään ja jo aamulla. Vein hänelle toivomansa Aalto maljakon. Kumma kun tämäkin tytär on jo vanhempi kuin äiteensä:)

Mummin Murunenkin yllätti taas minut, sillä sain heti alkajaiseksi ison, märän pusun suoraan suulle. Katselin vaan ensin ihmeissäni, että mitä nyt tapahtuu, kun hän kieli lipoen läheni minun suutani:) Ihana tyllerö! Ikää 10kk 1vk ja 1pvä. Kyllä hän on jo oppinut miten mummin pidetään onnellisena.

Ylimmässä kuvassa olevat piparimuffinsit Prinsessa leipoi itsenäisyyspäivänä. Osan hän vei isälleen syntymäpäivän kunniaksi. Minäkin sain muutaman ja bonuksena päälle 2 isoa enkelipiparia. 

Etsi Sinäkin onnesi häivähdyksiä tästäkin päivästä! Ne ovat Sinun!

Itsenäisyyspäivää

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Ystävyys, luulen, voisi parantaa maailmaamme paljon.
Toisen ihmisen läheisyys, kosketus, luottamus ja hyväksyntä;
ne voisivat poistaa ihmisten mielistä ja teoista monta pahaa asiaa.

                                     Erittäin Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ajateltavaa omista uskomuksistamme

Karviaismarjoja menneeltä kesältä

Minusta tämä seuraava kuvitteellinen tilanne kertoo meistä ihmisistä ja erilaisuuksistamme, mutta kuitenkin samanlaisuudestamme mahtavasti.Suora lainaus Henri J.M. Nouwenin kertomuksesta:

Kuvittele seuraavaa tilannetta.Kohdussa on kaksi vauvaa, jotka keskustelevat keskenään. Selvyyden vuoksi annamme kaksosille nimet. Toinen on Ego ja toinen Henki.
Henki sanoo Egolle:"Sinun on varmasti vaikea olla samaa mieltä, mutta uskon todella, että on elämää syntymän jälkeen." -"Älä ole naurettava" vastaa Ego. "Katso ympärillesi. Tässä on kaikki mitä on. Miksi sinun täytyy aina kuvitella, että olisi vielä jotakin muutakin kuin tämä todellisuus? Hyväksy kohtalosi. Tee olosi mukavaksi ja unohda koko tuo elämää-syntymän-jälkeen-höpötys." Henki vaikenee hetkeksi, mutta sisäinen ääni pakottaa hänet pian taas puhumaan. "Ego, älä nyt suutu, mutta haluan sanoa vielä jotakin. Minä uskon, että on olemassa Äiti." - "Vai Äiti!" Ego nauraa. "Kuinka sinä voit olla noin hölmö? Ethän sinä ole koskaan mitään Äitiä nähnyt. Mikset voi hyväksyä, että tässä on kaikki? Äitiajatus on ihan älytön. Sinä olet yksin tässä minun kanssani. Tämä on sinun todellisuutesi. Ota nyt tuosta napanuorasta kiinni, mene nurkkaan ja lopeta moiset hullutukset. Usko minua, ei mitään Äitiä ole olemassa."
Henki lopettaa keskustelun vastahakoisesti, mutta ei levottomuuttaan jaksa olla kauan hiljaa. "Ego, kuuntele", hän pyytää hartaasti. "Joskus minusta tuntuu, että alituiset paineet, jotka me tunnemme, liikkeet, jotka tuntuvat joskus niin epämukavilta, nämä jatkuvat sykimiset eri asentoihin ja ahdistus, joka tuntuu koko ajan lisääntyvän sitä mukaa kuin me kasvamme, että se kaikki valmistaa meitä paikkaan, jossa on hehkuva valo ja jonka me saamme kokea hyvin pian."
"Nyt tiedän, että olet päästäsi vialla ja pahasti" vastaa Ego. "Et ole koskaan kokenut muuta kuin pimeyden. Et sinä ole koskaan mitään valoa nähnyt. Miten sinulle voi sellainen tulla edes mieleen? Nuo liikkeet ja paineet, jotka sinä tunnet, ne ovat sinun todellisuuttasi. Sinä ole oma erillinen olentosi. Tämä on sinun matkasi. Pimeys ja paineet ja ahdistukset, sitä elämä on. Ja niin kauan kuin on elämää, on taisteltava. Ja nyt napanuorasta kiinni ja hiljaa."
Henki vaikenee hetkeksi, mutta puhkeaa sitten taas puhumaan. "Ego, sanon enää vain yhden asian ja sitten en enää kiusaa sinua." -"No sano", Ego vastaa kärsimättömästi. -"Uskon, että kaikki nämä paineet ja epämukavuudet eivät johda pelkästään taivaalliseen valoon, vaan että kun sen koemme, näemme myös Äidin kasvot, ja se on valtava onni, suurempi kuin mikään, mitä olemme tähän saakka kokeneet."-  "Sinä olet todella hullu, Henki. Nyt olen siitä aivan varma."

Hyvää 1. adventtia jokaiselle!

Tietoisuutta ja etsintää

Elefantit rivissä

"Minä etsin minuuttani,

sitä, mikä minussa tahtoo nousta esiin,

muuttumatonta, syvintä ydintäni.

Minä etsin ihmistä, joka odottavana

lepää sisimmässäni

ja tahtoo tulla kutsutuksi eloon.

Minä etsin sitä osaa itseäni,

joka ei ole muotoutunut joukon painostuksesta

sen enempää kuin tarpeesta sopeutua,

vaan siitä tietoisuudesta

että olen ainutlaatuinen.

Minä etsin sitä paikkaa maailmassa,

jonka vain minä voin täyttää.

En tahdo, että minuun kaadetaan sellaista

mitä en halua ottaa vastaan,

enkä tahdo olla

toisten ajatusten äänitorvena.

Minä etsin itseyteni lähdettä

voidakseni päästää sen vapaasti pulppuamaan."

-Ulrich Schaffer/etsin...itseäni ja paikkaani maailmassa

Esikuvia ja ajatuksia hyvästä tahdosta olisi hyvä olla jokaisella. Itsellä nuo esikuvat ovat olleet aina näitä ajatelmien kirjoittajia, joiden sanoma on sykähdyttänyt ja antanut ajattelemisen aihetta omaan elämään, niin menneessä koettuun kuin tulevaankin. Ne ovat niitä ihania oivalluksen hetkiä, jolloin sydän täyttyy ilolla, että juuri noin haluan tehdä tai juuri tuollaiseksi haluaisin tulla. 

Henkisen kehityksen tiellä ei koskaan lopu oppiminen, ei ainakaan minulla. Tiedonjano on valtava halulle ymmärtää elämässä eteen tuleville tapahtumille. Osa on aivan selvää, osaa joutuu miettimään pidemmänkin aikaa, mutta uskon, että kaikki selviää aikanaan.

Lapsuus on perusta, josta moni tunne on peräisin. Omaksi onnekseni olen saanut olla isosiskona neljälle sisarukselleni ja käyttää heihin hoivaamis- ja huolehtimisviettiäni. Olen saanut antaa heille rakkauttani. Minulle oli siis rikas lapsuus siinä mielessä, että minulla oli neljä rakasta sisarusta jakamassa surut ja ilot. Edelleenkin olemme tiivis yhteisö, jossa pidämme toisistamme huolta. Jos yhdellä on ongelmia jossain elämänsä kohtaa, toiset varmasti ovat mukana auttamassa ja helpottamassa arkea. Se on niin suuri asia, että sitä ei taida oikein ymmärtääkään täydesti, miten suuri onni se onkaan.

Luottohenkilöinä voi olla joku ystävistäkin, jonka kanssa tulee jaettua kaikki elämän ilot ja surut. Onnekseni minulla on ainakin yksi sellainen Ystäväkin, jolle voin puhua ihan kaikesta ja luottamuksella. Sisarusten kanssa jotain pohdittaessa tietää, että se tieto menee kaikille muillekin, sillä meillä ei ole salaisuuksia liiemmälti keskenämme. Luottoystävälle puhuminen taas tietää sitä, että kertomani ei varmasti mene eteenpäin. Voi miten onnellinen olen hänestäkin ja hänen samanhenkisestä ajattelumaailmastaan. Vastavuoroisuus on avainsana tässä ystävyydessä. Hänen kanssaan keskustelut avartavat aina maailmankuvaani, poistavat mahdollista henkistä huonovointisuuttani ja antavat ihan mahdottomasti voimaa ja virkeyttä jatkaa taas omalla tielläni. Monesti olemme jutelleet siitä, että miten onnekkaita olemmekaan, kun meillä on toisemme. Vain soiton päässä

Kaappien kätköistä

 Minulle tulee usein kausia, jolloin etsin uusia makuelämyksiä ruokamaailmasta. Tästä hieman kärsineestä vihkosesta olen nyt kokeillut paria reseptiä.

Kokeilun arvoinen resepti eli tulee varmasti jossain vaiheessa uudestaan tehtyä, nyt kun koeversio on tehty.

Tänään löysin kaupan hyllyltä kookosjauhetta, josta saa tehtyä sitä itseään maidon muodossa tai sitten tätä voi lisätä valmiiseen ruokaan jauheena. Toiseen kokeiluuni valitsin tämän jälkimmäisen ja pari ruokalusikallista upposi "Pustan broileri" koeversioon, vaikka ohjeessa ei sellaista vaihtoehtoa ollutkaan, mutta kun piti päästä heti kokeilemaan uutta löytöäni. Tykkäsin.

Loppuilta menee Fantan ja irtokarkkien annoksilla sopivassa suhteessa makeannälkään.

Paljon onnenhetkiä viikonloppuusi Ystävien tai perheen kanssa!

Hurjasti onnekkuutta

Good Luck Angel

"Jos elämäni varrella kohtaan ymmärtävän sydämen,

olen onnekas, sillä

hän avaa minulle uusia näköaloja,

avartaa ajatteluani ja

käsityksiä omasta itsestäni.

Hän johdattaa minua oikeaan suuntaan,

rohkaisee kiipeämään vuoren huipulle,

katsomaan sieltä avautuvia maisemia.

Hän on jo siellä,

minne minä olen menossa.

Hän tukee sanoin ja katsein,

hiljaisuudella ja rukouksin, rakastaen lähellä

tai kauempaa.

Hän ei vaadi minua tilille,

ei olemaan kiitollisuudenvelassa.

Hän tulee elämääni, viipyy kenties vain hetken,

päivän tai vuoden,

mutta antaa sen arvokkaimman lahjansa -

ymmärryksen ja hyväksymisen,

joka kantaa minua eteenpäin oman

elämäni suuntaan.

Tai

hän on osa elämääni

vuosikymmenten ajan - osana minua.

-MN (Maija Nyman) Elämäni tärkeitä ihmisiä

Ihan hurjan hieno tiivistelmä ajatelman muodossa niistä elämän tärkeimmistä ihmisistä. Pienet hetket kohdata elämäsi suunnan näyttäjä voi tosiaan olla vain  välähdyksen mittainen. Usein tällaiset hetket huomaa vasta jälkikäteen, kun uudet ajatukset valtaavat mielen.

Meidän ydinperheessä on ollut huolen täyttämää, mutta myös paljon iloa ja helpotusta tuonutta aikaa. Yksi veljistäni sai aivoinfarktin. Ensin hän oli ainakin vuorokauden, jollei kaksi maanut asuntonsa lattialla ennen kuin pelastava työkaveri riensi hätiin ja ymmärsi tilata ambulanssin. 

Veli jouduttiin myös leikkaamaan kahteen kertaan. Lääkäri oli kertonut äidillemme, että on todella vahva mies tämä veljeni. Monet olisivat olleet tajuttomina ja heikommat olisivat jo nukkuneet pois. Jalat eivät kantaneet ensimmäisen leikkauksen jälkeen ja hänet siirrettiinkin sitten toiseen sairaalaan jatkotutkimuksia varten ja siellä selvisi, että ensimmäinen leikkaus ei ollut onnistunut. Muutama päivä meni tämän toisen leikkauksen jälkeen ja nyt veljeni kävelee ja on päässyt jo kotiinkin.  Uudestaan kävelytaidon hallintaansa ottanut  veljeni soitti samana iltana ja kertoi, että oli rollaattorilla kulkenut sairaalan käytäviä innosta puhkuen. Eihän hän sääntöjen mukaan olisi saanut olla niin paljon ylhäällä, mutta riemu oli rajaton. Hänet siirrettin takaisin oman alueensa sairaalaa, jossa hän oli nähnyt sen sairaanhoitajan, joka oli kertonut veljelleni, että et ehkä koskaan enää kävele. Luulen, että tästä veljeni oli kyllä saanut vielä enemmän tahtotilaa, että varmasti kävelen.

Kyllä niitä suojelusenkeleitä on monia tarvittu hänenkin elämänsä varrella, mutta nyt hän itsekin myönsi, että kyllä suojelusta on ollut tälläkin matkalla. Kiitos heille, huolissaan olevalle työkaverille, leikkaaville lääkäreille ja muulle hoitohenkilökunnalle! Lisäksi tuntuu veljeni oman tahtotilan vahvuus pysyä vielä tässä elämässä mukana olleen myös erittäin luja. Hänen aikansa ei ollut onneksi vielä lähteä.

 Eilen illalla kuvasin muutamia kirpparilöytöjäni. Tämän mekon löysin eilen vitosella. Mekko on hyvän laatuisesta kankaasta tehty ja sopii mielestäni minulle oikein hyvin. Tuon harmaan neulejakun olen jo joskus kesällä löytänyt, mutta kaivoin sen tähän kuvaukseen myös esille.

 Gerry Weberiä on tämä hamelöytö! Aivan ihana ja ihan minun tyylinen. Hintana oli vaivaiset 8E, sillä tämäkin oli ihan käyttämättömän oloinen. Punainen röyhelöneule (5E) on myös ihan minua, sillä haluan pukeutua ainakin välillä ihanan naisellisesti :) Joskus ne lenkkivermeet on päälle puettava, mutta on onneksi paljon näitäkin hetkiä, kun voi jotain muutakin pukea yllensä.

 Lasilöytöjäkin tuli ja ei mitään vähäisiä juttuja nekään. Etualalla oleva Iittalan ja Valto Kokkon designia oleva Snow Crystal maksoi vain 1,50. Se oli aivan pakko ostaa mukaan, vaikka minulla niitä kaksi jo olikin, mutta hinta oli niin hurjan edullinen. Uutena keräilykohteenani ovat Pioni sarjan lasistot, joista nyt löytyi 6 pientä lautasta 15 euron yhteishintaan. 

Lautasten päällä on Markku Salon designia: Apollo, jossa oli myös tuo ketju pidikkeineen. Tämä on menossa jonkun huoneen ikkunaa somistamaan. Hintana tälläkin vain 3E. 

Takana on Pentikin valkoinen Luna kynttilämalja, joista minulla on tätä samaa kokoa jo punainen ja kaksi korkempaa myös valkoisena. Näistä saakin sitten kivan kokoonpanon vaikka seuraavaksi joulupöytään. Tämä pieni valkoinen maksoi 4E.

Hieno löytö oli myös Sarpanevan Festivo kynttilänjalka 180mm eli 4 sakaraisena. Tässä kynttilässä on TS signeeraus, joita juuri keräänkin.

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

Kukkaa ja kynttilää

Ruusuja

"Minun täytyy

saada

ja antaa,

olla taakkana

ja itse kantaa.

Minun täytyy

vihata

ja rakastaa,

minun täytyy

helliä

ja satuttaa.

Minun täytyy

suostua

ja suostutella,

olla totta

ja valehdella.

Minun täytyy

lähteä

ja palata,

sysätä syrjään

ja halata."

-Sinikka Svärd/Iloa, onnea uskallusta -kirjasta ote

Vanhemmilta vaaditaan paljon ymmärrystä nähdä lapsen kiukuttelun, murrosiän ja muuten vaan kapinoinnin läpi antamalla rakkautta, jotta lapsi tuntisi olonsa rakastetuksi ja turvatuksi. Kaikilla sellaisia vanhempia ei ole ollut, mutta jotenkin elämä on varmasti kantanut heidänkin kohdallaan. Jostain on löytynyt sellainen ihminen, jonka seurassa on saanut ja uskaltanut ola oma itsensä, kun hakee omaa minuuttaan ja rajojaan. Vanhemman virkaa on voinut tehdä joku muu kuin biologinen isä tai äiti. Lämpimiä, lähimmäisenrakkautta täynnä olevia ihmisiä, joiden yksi elämäntehtävistä on ollut auttaa ja rakastaa muiden ihmisten lapsia pyyteettömästi. Heitäkin on. 

 Eilen  vietimme äitini 73-vuotissyntymäpäivää ja pöytä notkui sen seitsemän sortin herkkua. Äitini pitää juustokakuista ja niin minäkin. Mansikkainen on vanha varma valinta, mutta nyt äiti oli kokeillut myös persikkaista. Hyvää oli sekin. Sain myös vuoden ensimmäisen joulutortunkin maistaa. Äidin valmistamat kaurakeksit ovat maailman parhaita. Minun juomani liittyy tuohon Vernan siniseen lasiseen, kun en tuota kahvia ole opetellut juomaan.

 Taisi olla ensimmäinen kerta kun emme päässeet kaikki varsinaisena juhlapäivänä. Yksi meistä oli sairaana, toinen saattamassa hautaan miehensä sukulaista ja yksi sisaruksistani meni vasta illalla myöhemmin aikataulujensa sopivuuden mukaan vierailulle äidin luokse.  Olemme kaikki samanluonteisia, hyväntuulisia ja äänekkäitä naurajia, joten hiljaista hetkeä ei normaalisti tule, kun olemme kaikki koolla. No, ei sitä tullut kyllä nytkään, vaikka meistä lapsista oli paikalla yhtä aikaa veljeni ja minä. 

 Äitiä kun katselee, niin voi huoletta vanhentua, sillä hän on kyllä niin virkeä ja elämänhalua täynnä oleva nuorekas nainen, että ei millään voisi uskoa, että hänellä on tuota ikää jo tuonkin verran. Toivottavasti olen paljon perinyt hänen geenejään tuon nuorekkuuden ja iloisuuden suhteen.

Samalla reissulla vein isän haudalle kynttilöitä koko sisarussarjan puolesta. Viisi isoa hautakynttilää oli kaunis näky pimenevässä illassa.

Mukavia Isänpäivän hetkiä kaikille Isille, Pappoille, Vaareille ja muille elämän tärkeille miehenmallia näyttäneille! Nautitaan sadepisaroiden laulusta tai lumihiutaleiden laskeutumisen seuraamisesta. 

Aurinkoinen tunnustus

Maten hurjan kauniista ruusutarha blogista sain tällaisen ihanan tunnustuksen. Kaunis kiitos Sinulle Mate!

Tähän kuuluu vastata seitsemään kysymykseen.

1. Lempinumero.
-Minulla se on jostain syystä numero 10.

 

2. Alkoholiton suosikkijuoma.
-Vesi, jota tuleekin päivän aikana juotua töissä että harrastusten parissa janojuomana.

 

3. Lempieläin.
-Koira

 

4. Facebook vai Twitter.

-Facebook. Tervetuloa Enkelin silmin -sivuille lukemaan ajatelmia yms.

5. Intohimoni. 

-Lukeminen, erilaiset käsityöt ja tietenkään ei sovi unohtaa liikuntaa eri muodoissa. Melkeinpä joka ilta olen zumbaa, pilatesta tai jumppaa harrastamassa.

6.Suosikkiviikonpäivä.

-Kaikissa päivissä on jotain ihanaa odotettavaa :)

 

7. Suosikkikukka.

-Orkidea

 

Tätä sai sitten jakaa eteenpäin päivänpaistetta arkeeni tuoville blogeille ja teitähän ei ihan vähän olekkaan!  Aika monessa blogissa tämä on myöskin jo kiertänyt, joten jätän tällä kertaa jakamatta muuten kuin, että nappaa mukaasi Sinä vierailija, joka haluat antaa tätä taas eteenpäin!

Ajatusvirtaa

Enkelin siivet

"Jokaiseen ihmiseen on kätketty

suuri salaisuus

hänen historiansa

hänen tiensä

hänen kiertotiensä

tämän salaisuuden

tutkistelu

sinun

mnun

elämän

salaisuuden

maksaa vaivan"

-Margot Bickel, suom. Anna-Maija Raittila

Luen parhaillaan iltalukemisena mielenkiintoista kirjaa: Pyydä, niin saat. Niin kuin aina tällaisten kirjojen äärellä, herää paljon ajatuksia, mietittävää, menneiden muistelua, uuden ajatusvirran hahmottamista ja ennen kaikkea aivosolujen käyttöä omaksi parhaaksi. 

Kirjan teksti on sellaista, että paikka paikoin on joku luku luettava kahteen kertaan, että sisäistää sanoman. Luulisin, että tästä kirjasta tulee yksi suosikkini, johon palaan uudestaan ja uudestaan, vaikka vasta alkusivuilla lukemisen suhteen olenkin. Kertaus on opintojen äiti, vai miten sitä sanotaankaan.

Toivoa täynnä olevaa torstaita Sinulle!

Ymmärrys tulee ajallaan

Keijukaiseloa

"Elämän merillä tulee.

Joskus on tyven,

ja joskus myrskyää.

Haaksirikko, katastrofi,

kaiken menettäminen

voi kääntyä parhaaksemme silloin,

kun voimavarat palaavat ja saamme huomata,

että edessä on uusi tulevaisuus

ilman menneisyyden riippakiviä."

-Marleena Ansio

Maailman parhaimpia asioita voi nähdä sydämellään. Se aisti on kaikkien ulottuvilla ja ajankohtakaan ei ole vain ja ainoastaan jonain tiettynä hetkenä. Kyky tuntea rakkautta kaikkea ja kaikkia kohtaan on joillekin meistä luonteenomaista. Joku toinen meistä taas joutuu/saa herätellä itseään huomaamaan, minkä kaiken ihanuuden keskellä me olemmekaan.

"Hiljaisena ilman selityksiä,

sydämessä vain pyyntö:

Kiitos, että annat voimia ymmärtää,

että kaikki on Sinun suurta suunnitelmaasi."

-Marleena Ansio

Näitä hetkiä tulee elämässä, jolloin kaikki voi tuntua merkityksettömältä. Anna hetken mennä ohi. Ymmärrys tulee ajallaan kaikelle tapahtuneelle. 

Elämän koskettamaa, onnellista aikaa Sinulle toivoen

Postiivinen luomisvoima

Sinisen lasin ihanuutta

"Jos ihminen tottumuksesta ajattelee optimisesti ja toiveikkaasti, hän aktivoi ympärillä olevaa elämää positiivisesti ja näin ollen vetää puoleensa positiivisia tuloksia. Mitä mielessäsi tuumailet, heijastuu samanlaisena todellisuuteen. Positiivinen ajattelu laittaa liikkeelle positiiviset ja luovat voimat, ja onni seuraa sinua."

-Norman Vincent Peale

Kyseisellä ajattelijalla on paljon viisaita ajatuksia ja aforismeja. Tämänkin voisin itsekin allekirjoittaa, sillä se kuvaa omaa ajattelutapaani ja sen seurauksia hyvin. Sitä saat mitä tilaat, pätee ajatuksiimmekin. 

Todellinen optimisti on sellainen henkilö, joka uskoo hienoihin mahdollisuuksiin ja valoisaan tulevaisuuteen, vaikka tällä hetkellä kaikki näyttäisi aivan päinvastaiselta. Usko ja luota sisimpäsi hiljaiseen ääneen, joka kertoo sen kaiken, miten ja millaisen uskomattoman kaunis ihminen voisit olla sisimmältäsi. 

Sydämesi täytteinä voisivat olla hyvä tahto, halu tehdä parhaasi ja kanssaihmisten kunnioittaminen rehellisesti ja rehdisti. Palkintona voisi olla hyvä omatunto ja iloinen mieli.

Mohairliiviä

 

 

Käsityörintamalle kuuluu tällaistä: Prinsessan mohairliivi pari viimeistä kerrosta vailla valmiina. Kerää ei ihan riittänyt loppuun saakka, vaan pari kerrosta päättelyineen jäi vaille. Onneksi lankaa kyllä on, joten liivi tulee tänään valmiiksi asti. Malli on Novita syksy 2009 lehdestä. Tämä malli onkin ollut suosittu, sillä nyt perheemme kaikilla naisilla, pikkuneitiä lukuunottamatta on tälläinen samanlainen liivi. Minulla vain vaaleanruskeana ja molemmilla tyttärillä eri sävyisen harmaina.

 Neulemalli vielä lähempääkin kuvattuna. Neljän kerroksen mallineuletta, joka on tosi helppo, mutta saa kyllä kuohkean ja kivan näköistä aikaiseksi juuri tällä Rose Mohair langalla. Ainut miinus on, että lanka ensi alkuun antaa itsestään ulos pieniä haihtuvia, mutta ajan myötä sekin ongelma sitten poistuu. Seuraavaksi ajattelin tehdä hyvän ystäväni tyttären pienokaiselle neuletakin. 

Torstaina satoi tänne länsirannikolle ensilumi, joka vieläkin on maassa, joten ihailen nyt kauniita , lumipeitteisiä puita ja tätä valoista maisemaa. Ensi yönä kellotkin vaihdetaan talviaikaan, joten sopivasti sopii sekin ajankohtaan. 

Huisin mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua ihan kaikille!

Pusuttelua

Teehetki

"Elämä piirtää joka päivä.

Jokaisesta päivästä jää jälki.

Jokainen jälki kertoo

eletystä elämästä.

Jotkut ovat kuin pastellitöitä,

puhtaita, pehmeitä ja sävykkäitä.

Toiset taas tuhruisia, likaisia kuin

epäonnistuneet akvarellit.

Joukosta löytyy myös niitä,

joiden värit ovat voimakkaan

kirkkaita, valoisia ja vahvoja,

ja vedot niissä ovat

määrätietoisen selkeitä.

Joukkoon kuuluvat

nekin päivien teokset,

jotka ovat kuin pelkkää hiilipiirrosta,

mustalla ja harmaalla tehtyjä.

Kun näitä kaikkia on opetellut

hyvällä tai huonolla menestyksellä,

mutta kuitenkin mielessä halu oppia,

niin lopputuloksena on

mitä monipuolisin

ja rikkain elämännäyttely!

-Marleena Ansio/Ajatuksin siivin kirjasta ote

Aika hurjan oivaltava runo rikkaasta elämännäyttelystä, vai mitä? Marleenalla on sana hallussaan myös elämän suuria asioita pohdittaessa.

Yksi elämäni suurimmista ja tärkeimmistä henkilöistä on runsaan 8 kk:n ikäinen Murunen. On niin hurjan hienoa seurata joka vierailulla heillä tai mummilassa miten hän on taas oppinut jotain uutta ja kehittynyt. Omista tyttäristäni pidin noin kahteen vuoteen saakka päiväkirjaa, johon näitä päivittäisiä tapahtumia kirjasin. Mummina en tälläista ole tehnyt, mikä nyt vähän harmittaa, mutta voinhan aloittaa sen tavan vaikka nyt.

Kirpparilta bongasin tällaisen täytettävän "Isovanhempien kirja" yksilön. Selailin ja katselin, mietin ja päätin, että tämä nyt voisi olla se minun tapani kertoa omaa tarinaa, edeltävien sukupolvien tarinaa myös. Apua tämän kirjan täyttämiseen tarvitsen sukulaisiltani, mutta kirjan täyttäminen voisi olla myös itselleni jännä seikkailu paneutua lisää sukuhistoriaani. Esikoisen isällä on hurjan hyvä muisti, joten täytyy kirjata hänenkin ajatuksiaan ja muistojaan tähän kirjaan omien vanhempiensa elämästä sen mitä hän tietää ja tarinana voi kertoa. Tässä myös taas kerran huomaa miten lapsi, lapsenlapsi pitää edelleen säikeitä yhdessä, vaikka erostamme on jo noin 25 vuotta. Alkoholin sanotaan tappavan niitä aivosoluja, joten siksi onkin niin ihmeellistä, että hän voi muistaa esim. seurusteluajoiltamme kaikenlaisia pikkujuttuja, jotka itse olen autuaasti unohtanut. Kyllähän minä ne sitten muistan, kun hän ne kertoo, useimmiten, mutta silti en lakkaa ihmettelemästä hänen muistikorttinsa vakautta. Itse olen sellainen koheltaja ja elämässä eteenpäin menijä, etten kauheasti ainakaan nuorempana jäänyt asioita miettimään. Automatkat tyttären tai tyttärentyttären luo ovat olleet hyviä hetkiä päivittää näitä asioita ja kuulla hänen tarinoitaan ja muisteluitaan. Näin vanhempana niitäkin hetkiä osaa jo arvostaa, että pystymme ja voimme samassa autossa matkustaa yhteisen menneen elämämme takia ja vuoksi. Olla ystäviä!

Nyt on aivan pakko kertoa viimeisin ihana juttu Murusesta! Leikin aina hänen kanssaan lattiatasolla, juttelen ja höpöttelen. Nauratan ja laulatan. Murunen on oppinut nyt esim. antamaan suukon, ihanan märän sellaisen. Puoliksi kuiskasin hänelle, että saako mummin yhden pusun? Hän katsoi minua suoraan silmiin sellainen tosi ajattelevainen ilme silmissään ja sitten se tapahtui. Sain pusun suoraan leukaani! Eikä siinä vielä mitään, sillä hän katsoi uudestaan silmiini ja taas tuli pusu. Tämä tapahtui seitsemän kertaa, vaikka kertoja en laskenutkaan ja aina joka pusun välillä hän katsoi silmiini ja taas moiskautus. Katselikohan hän, että vieläköhän mummi haluaa pusun vai mitä, mutta se silmiin katsominen oli myös iso osa koko juttua. Mummi hihitteli niin onnellisena, että ei ollut tottakaan, sillä sain kyllä ihan hurjasti sydämeeni sitä rakkautta, että melkein pakahduin. Ihana lapsonen!

Hurjan rakkaustäytteistä ja ihanaa oloa Sinullekkin!