sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Ajateltavaa omista uskomuksistamme

Karviaismarjoja menneeltä kesältä
Minusta tämä seuraava kuvitteellinen tilanne kertoo meistä ihmisistä ja erilaisuuksistamme, mutta kuitenkin samanlaisuudestamme mahtavasti.Suora lainaus Henri J.M. Nouwenin kertomuksesta:

Kuvittele seuraavaa tilannetta.Kohdussa on kaksi vauvaa, jotka keskustelevat keskenään. Selvyyden vuoksi annamme kaksosille nimet. Toinen on Ego ja toinen Henki.
Henki sanoo Egolle:"Sinun on varmasti vaikea olla samaa mieltä, mutta uskon todella, että on elämää syntymän jälkeen." -"Älä ole naurettava" vastaa Ego. "Katso ympärillesi. Tässä on kaikki mitä on. Miksi sinun täytyy aina kuvitella, että olisi vielä jotakin muutakin kuin tämä todellisuus? Hyväksy kohtalosi. Tee olosi mukavaksi ja unohda koko tuo elämää-syntymän-jälkeen-höpötys." Henki vaikenee hetkeksi, mutta sisäinen ääni pakottaa hänet pian taas puhumaan. "Ego, älä nyt suutu, mutta haluan sanoa vielä jotakin. Minä uskon, että on olemassa Äiti." - "Vai Äiti!" Ego nauraa. "Kuinka sinä voit olla noin hölmö? Ethän sinä ole koskaan mitään Äitiä nähnyt. Mikset voi hyväksyä, että tässä on kaikki? Äitiajatus on ihan älytön. Sinä olet yksin tässä minun kanssani. Tämä on sinun todellisuutesi. Ota nyt tuosta napanuorasta kiinni, mene nurkkaan ja lopeta moiset hullutukset. Usko minua, ei mitään Äitiä ole olemassa."
Henki lopettaa keskustelun vastahakoisesti, mutta ei levottomuuttaan jaksa olla kauan hiljaa. "Ego, kuuntele", hän pyytää hartaasti. "Joskus minusta tuntuu, että alituiset paineet, jotka me tunnemme, liikkeet, jotka tuntuvat joskus niin epämukavilta, nämä jatkuvat sykimiset eri asentoihin ja ahdistus, joka tuntuu koko ajan lisääntyvän sitä mukaa kuin me kasvamme, että se kaikki valmistaa meitä paikkaan, jossa on hehkuva valo ja jonka me saamme kokea hyvin pian."
"Nyt tiedän, että olet päästäsi vialla ja pahasti" vastaa Ego. "Et ole koskaan kokenut muuta kuin pimeyden. Et sinä ole koskaan mitään valoa nähnyt. Miten sinulle voi sellainen tulla edes mieleen? Nuo liikkeet ja paineet, jotka sinä tunnet, ne ovat sinun todellisuuttasi. Sinä ole oma erillinen olentosi. Tämä on sinun matkasi. Pimeys ja paineet ja ahdistukset, sitä elämä on. Ja niin kauan kuin on elämää, on taisteltava. Ja nyt napanuorasta kiinni ja hiljaa."
Henki vaikenee hetkeksi, mutta puhkeaa sitten taas puhumaan. "Ego, sanon enää vain yhden asian ja sitten en enää kiusaa sinua." -"No sano", Ego vastaa kärsimättömästi. -"Uskon, että kaikki nämä paineet ja epämukavuudet eivät johda pelkästään taivaalliseen valoon, vaan että kun sen koemme, näemme myös Äidin kasvot, ja se on valtava onni, suurempi kuin mikään, mitä olemme tähän saakka kokeneet."-  "Sinä olet todella hullu, Henki. Nyt olen siitä aivan varma."

Hyvää 1. adventtia jokaiselle!

6 kommenttia:

  1. Jännä ja ajatuksia herättävä juttu! Mitä kaikkea syntymä oikein tuokaan tullessaan..? Haaveita täytyy olla, Hengellä tuntuu olevan myös intuitio.
    Iloista 1. adventtia!

    VastaaPoista
  2. Hyvää 1. adventtisunnuntaita <3

    VastaaPoista
  3. Hyvää 1. adventtisunnuntaita.
    Kiireellä piipahdin blogiisi ja lukaisin nopsasti tarinan läpi, mutta en ehtinyt kunnolla syventyä. Varmasti löytyy paljon ajattelemisen aihetta :)

    VastaaPoista
  4. Olipas mielenkiintoinen kertomus, eläydyin siihen jopa voimakkaasti.
    Hyvää Adventtisunnuntain ehtoota :)

    VastaaPoista
  5. :)mitähän se pohdinta lienee yhdellä vauvalla masussa? :)

    VastaaPoista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!