Tarkkailijan roolissa

"Minä rakastan 

yhteisen kokemustemme muistoja.

Onnen ja tuskan hetkissä

minusta on tullut se ihminen,

joka nyt olen ja joksi alati tulen.

Muistot ovat aarre,

jota en tahdo aliarvioida,

vaikka tuo aarre ei loistakaan

monen mainostetun seikkailun

ja rakastumisen lyhytikäisyyden lailla."

-Ulrich Schaffer:rakastan...ja maailma avautuu 

Elämässä on hetkiä, jolloin on mahtavaa huomata omaavansa vapautta, että voi seurata asioita vain sivusta. Voi hellittää hallintaa ja vain olla tarkkailijan roolissa. Muistot omasta menneisyydestä auttavat myös huomioimaan erilaisia tunnetiloja ja mahdollisia ratkaisujen lopputuloksia. Arvailla mielessään miten tässä tapauksessa ehkä käy ja mitä seuraavaksi voisi olla edessä. Vähän kuin romaania lukisi, mutta tapahtumat ovatkin ihan tosielämästä. 

Ihan pienet lapset ovat omia peilikuviaan ja aivan mahtavia tarkkailijoita.  Ensimmäisiä kertoja peilin edessä ollessaan he vilkuttavat iloisesti siellä näkyvälle lapselle. Mielenkiintoista olisi tietää, millä hetkellä he ymmärtävät että se olen ihan minä itse, joka siellä peilissä vilkuttaa. Ehkä he ymmärtävät heti, ehkä ei.

Olen ihan unohtanut hehkuttaa uutta kassiani! Sain tyttäriltä tämän kauniin Marimekon hopeamitalikassin. Se onkin ollut jo ahkerassa käytössä, sillä tästä tuli nyt oikea kesäkassini ja talvella sen saa pieneen tilaan toiseen laukkuun, joten oikea hyötykassi. Kassi on saanut ansaittua huomiota, joten tuntuu joku muukin pitävän tästä kesäisestä kuosista.

Kirpparireissulta tänään löytyi tällaiset aarteet: Täydelliset naiset, ensimmäinen tuotantokausi tulevien syksyisten sadeiltojen viihdykkeeksi. Ruskeasävyiset kauniit helmet olivat ihan heti varma valintani. Kuva nyt ei tee täysin oikeutta helmien kiillolle ja loistolle.

Kiva huomata, että teitä lukijoitakin on tullut muutama lisää. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte!

Ihmiset haluavat rauhaa, joten toivottelen rauhaisan viihdyttävää viikonloppua kera auringon.