Kohti stressitöntä oloa

"Muista olla kiitollinen.
Varaa joka päivä tunti yksinäisyydelle.
Aloita ja lopeta päivä mietiskelemällä.
Älä unohda yksinkertaisuutta.
Pidä kotisi järjestyksessä.
Älä ota itsellesi liikaa tekemistä.
Älä lupaa sellaista mitä et pysty pitämään.
Varaa puoli tuntia ylimääräistä aikaa kaikelle mitä teet.
Mene kaksi kertaa viikossa nukkumaan jo yhdeksältä.
Pidä aina mukana jotain kiinnostavaa luettavaa.
Hengitä syvään.
Liiku - kävele, tanssi, juokse, keksi uusi mukava laji.
Juo lähdevettä. Paljon.
Syö vain silloin kun on nälkä.
Jos jokin ei ole herkullista, älä syö sitä ollenkaan.
Varaa joka viikko yksi päivä lepoon ja uudistumiseen.
Naura useammin.
Käytä aistejasi.
Järjestä aina olosi mukavaksi.
Älä vastaa puhelimeen päivällisen aikana.
Älä yritä miellyttää kaikkia.
Pysy erossa kielteisistä ihmisistä.
Huolehdi ystävyyssuhteistasi.
Älä tuhlaa kalliita voimavaroja:aikaa, luovaa energiaa, tunteita.
Lähesty ongelmia haasteina.
Aseta päämääriä jotka ovat saavutettavissa.
Luovu odotuksista.
Nauti kauneudesta.
Vedä rajoja.
Älä unohda kieltäytymisen taitoa.
Älä murehdi, ole onnellinen.
Vaihda turvallisuus tyyneyteen.
Haaveile.
Etsi aitoa minääsi niin kauan että löydät."

-Sarah Ban Breathnach 

Suurenmoinen listaus asioista, jotka auttavat stressittömämpään elämään. Omakohtaisesti kun alkaa miettimään tuon listan jokaista kohtaa ihan tarkkaan, huomaa kyllä, että vielä on matkaa siihen stressittömään elämään, vaikka en kyllä koe olevani ja kokevani kovinkaan usein stressin oireita. Joka tapauksessa mahdollisimman hyvään elämään nämä ovat oivallisia neuvoja. Täytynee tehdä tästä itselleen huoneentaulu vaikkapa jääkaapin oveen, jotta nämä neuvot tulevat joka päivä silmien ja etenkin ajatusten seulottaviksi.

Muutama viikko sitten keräännyimme sisarusten kanssa eräälle vuokramökille viettämään viikonloppua yhdessä. Osalla oli puoliso mukana, osalla jälkikasvua, myös äitini oli paikalla. Saunoimme, uimme, söimme hyvin ja juttelimme yömyöhään kuin nuoret konsanaan. Miten onnellinen saankaan olla, että minulla on tällainen perhepiiri ympärilläni, joka aina tarpeen tullen tekee suojamuuria ympärillemme ja puolustaa omiaan kuin emo lapsiaan.

Käsityörintamallakin on taas vähän  tapahtunut edistymistä näiden jollakin tapaa keskeneräisten töiden suhteen.  Tämä harmaa kietaisuliivi on myös jäänyt käyttämättä, kun tästä tuli liian väljän oloinen etukappaleen osalta. Edellisen postauksen virkkaamaani liivin reunoihin lisäämäni reunakukkaset pääsivät malliltaan myös tähänkin työhön ja johan muuttui paljon pukevammaksi tämäkin neule. Lanka on Novita Tenneseetä ja kun kyseisen lankojen varastoa kävin läpi, löysin kirpparilta bongaamani aniliininpunaisen kerän, joka pääsi nyt hyötykäyttöön. Virkkasin kaikkiin reunoihin lisäväriä ja nyt tykkään kovasti uudistetusta mallista. Joskus se oivallus on pienestä kiinni, mutta vaikuttaa lopputulokseen aikamoisen huimasti.

Nyt haluan toivottaa kaikille huisin mukavaa ja mahdollisimman stressitöntä viikonloppua! 
Tee sitä mitä huvittaa, jos vain mahdollista ja unohda hetkeksi kaikki pakkopulla!
Nautitaan elämästä!

Turkoosin sävyjä

"Välistä jopa realisti alkaa unelmoida

uudenlaisesta elämästä

elämästä, jonka hän tahtoo alkaa aivan alusta

muuttuneesta elämästään

omista unelmistaan,

 aivan kuin ne olisivat todellisuutta pisaroista, 

jotka yhä uudestaan

 tipahtamalla kovertavat kiven

ja realisti kääntyy jälleen kohti todellisuutta

päästäkseen tietoisesti

tuntemaan omat unelmansa

onnellisena

siitä että hän ylipäänsä vielä

osaa unelmoida"

-Margot Bickel 

 Tässä nyt yksi versio virkaamastani liivistä lisäämieni kukkareunusten jälkeen. Liivi ei montaakaan kertaa ehtinyt ylleni, sillä se  tuntui olevan
jotenkin vielä vajaa tekele.

 Väriäkin halusin liiviini, joten Dylon pesukonevärillä sain haluamani turkoosin sävyn entisen valkoisen tilalle. Tykkkään kovasti tästä uudesta versiosta ja varmasti tätä tulee nyt enemmän pidettyäkin.

Värit ovat nyt tärkeässä osassa elämässäni, joten totta kai nämä kauniin punaiset puuvillalangat kutsuivat ostamaan kirpparilta täydentämään lankavarastojani. Aika näyttää mitä näistä saan aikaiseksi, mutta uskallanpa luvata, että saatte senkin nähdä. Se ei kuitenkaan tapahdu aivan heti, sillä vielä ihan muutama käsityö odottaa loppusilauksia.
 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille täällä piipahtaneille ♥

Kulje vierelläni

"Älä kulje edelläni,

en ehkä seuraa.

Älä kulje takanani,

en ehkä johda.

Kulje vierelläni

ja ole ystäväni."

-Albert Camus

Tuttu ajatelma ja monesti käytetty monenlaisessa tilanteessa, mutta ahh, miten niin kauniisti kerrottu ystävyydestä.

Olen tutkaillut loman aikana myös keskeneräisten töiden saldoani ja niitä on ihan muutama. Nyt on itsellä jokin ihmeellinen visio näiden mikä mistäkin syystä kesken jääneille töille. Tässä on tulossa virkatun liivin reunusta, sillä tuntui, että siitä jotain vielä puuttui eikä siten myöskään koskaan päässyt päälleni. Lopputuloksesta ehkä seuraavassa kirjoituksessa. Visio ainakin on selkeä, katsotaan sitten myöhemmin lopputulos.

Eilen illalla lenkille lähtiessäni aurinko paistoi taivaan täydeltä. Hetken päästä jo taivaalta tipahteli raskaita pisaroita harvakseltaan. Takaisin kotiin en kuitenkaan kääntynyt sateenvarjoa hakemaan koska luotin, että ei sitä isompaa sadetta tule, kun aurinko kerran niin mahtavasti vielä paistaa. Niin ja olihan minulla vettä pitävät asusteet. No tulihan sitä vettä sitten vähän enemmänkin jossain vaiheessa, mutta edelleen se aurinko paistoi. Voi miten nautin siitä kävelyretkestäni. Harmittelin ainoastaan, että olin jättänyt puhelimeni lipaston päälle, sillä olisin saanut varmasti ihania kuvia luonnon monista kasvoista sen puolitoistatuntisen aikana. Meri, aurinko, sade ja pieni tuulenvire kasvoilla. Mahtava lenkkeilysää. Huomaattekos, olen syksyyn taipuvainen ihminen.

Tänään saan Prinsessan kotiin, huomenna hän onkin sitten jo matkalla hääjuhliin. 

Mukavaa alkavan syksyisen vireistä viikonloppua kaikille vierailijoille! Teitä käykin ihan mukavasti 50-500 vierailijan välillä päivittäin lukemassa blogiani.
Kiva, kun piipahdit! 

Monenlaista koukuttautumista

"Juoma-automaatit, sanomalehtiautomaatit...

Olen vähän ymmällä.

Sinulle, yksitoistavuotiaani, tulevan ajan ihminen,

ne ovat silkkaa huvia.

Väärin, toteat, kun niissä sanotaan etteivät lapset saa käyttää

ilman aikuisia.

Parempi olisi: 40 täyttäneet

eivät saa käyttää ilman lapsia."

-Kyllikki Villa: Honolulu 1971

Tämän kertainen poimintani on mielenkiintoiselta vaikuttaneelta kirjasta, löydöstäni kirpparilta nimeltään "Merilapsuus".  Äidin ja tyttären yhteisistä matkoista 60-luvulta 70-luvun alkuvuosiin rahtilaivojen mukana. Hienoja kuvia kera meren ja maailman nähtävyyksien,  oivaltavia tekstejä lapsen näkökulmasta ja ajatusmaailmasta.

 Pari kirpparilöytöä lisää! "Unimaisemat" kirjaan ihastuin kovin ja hassua kyllä, vielä kun kyseinen kirja oli hippasen kesken, sainkin eteeni jo seuraavan löytöni "Pohjavirrat". Ihan varma en ollut ostohetkellä, onko varmasti sama kirjailija, mutta onneksi oli. Tämä jälkimmäisen kirjan ahmin ja nyt täytyy tunnustaa, että tein sellaista mitä en normaalisti tee eli luin loppuosasta pätkän, jotta sain tiedonhaluani täytettyä ja samallaa rauhan nukahtaa klo 1.30.  Yritin kyllä nukkumista sitä aiemmin jo kaksi kertaa, mutta oli pakko laittaa valot päälle ja jatkaa lukemista, kun ei uni tullut silmään ja tarinan jatkuminen askarrutti. Onneksi olen lomalla, ei vaivaa öiset valvomiset. En kyllä muista vähään aikaan samanmoista kirjaa ennen tätä, joka olisi näin koukuttanut. 

Käsityörintamalla on ollut hiljaista, kun on ollut niin kuumaa, että jopa puuvillalanka on tuntunut liian hikiseltä virkattavalta. Ilmojen viilennettyä sain virkattua viimeisetkin palat keväällä aloittamaani työhön  ja nyt vihdoin puseroni on valmis. Mallivirkkauksen löysin Novitan lehdestä, mutta muuten malli on edistynyt omien ajatusten mukaan. Käytin kahta eri lankaa, kun ensimmäinen musta puuvillalanka loppui, kirpparilöytöni sekin, ja jatkoin lankavarastostani löytämälläni Koviväki langalla hihojen ja helman viimeiset kuviot. Näin sain tuollaiset spiraalisen oloiset hihat ja helmaan hieman lisää leveyttä. 

Lomaa tällä erää vielä viikko jäljellä, viikko jo mennyt. 

Mukavia loppukesän päiviä Sinulle myös!

Kaunis löytö

"Älä estä lentämästä, kauas katsomasta.

Ethän lannista

pientä enkelilasta."

-Heljä Liukko-Sundström:Älä katkaise siipiä 

Pitkään aikaan en olekaan löytänyt enkeliaiheista kirjaa, mutta nyt sellainen tuli vastaan eilen kirpparilla. Kirpparihinnaksi melko kallis, 8E, mutta ihastuin tähän kirjaan niin vahvasti, että ostin sen korkeasta hinnasta huolimatta. Jos haluat näitä kirjan lauseita lukea enemmänkin, lainailen niitä Enkelin silmin fb-sivuille silloin ja tällöin.

"Lähelläni kädet.

Lämmön tunne ja ajatukset aavistan."

Heljä Liukko-Sundströmin "Oma enkelini" sivun kaunis enkelikuva teksteineen.

Hauska huomata omasta aarrekartastaan, että muutama kartan kuva on taas toteutunut ihan huomaamatta. Murattien peittämän sisustulehden sivun olin myös liimannut tauluun ja hymy levisi kasvoille, kun eräs päivä keskityin katsomaan kuvia ja toiveitani parin vuoden takaa. Harmi, kun en ollut laittanut siihen päivämäärää, milloin olen kartan  tehnyt ja myös se pitäisi olla, että mihin mennessä aarrekartan unelmat olisivat täytettyinä. Joka tapauksessa monen kuvan kohdalla huomasin, että oikeaan suuntaan olen toiveitteni kanssa mennyt.

Ehkä olisi aika tehdä uusi aarrekartta, sillä montaakaan kohtaa ei enää ollut täyttymystä vailla. Uusia unelmia kohti vaan ja sakset ja kuvat unelmakäyttöön.

Muratti kukkien merkityksen kielellä tarkoittaa uskollisuutta ja kestävää avioliittoa.  Uskollisuutta kyllä löytyy, mutta tuo avioliitto ei kohdallani ole oikein toiminut, mutta kukapa tietää tulevasta.

Ole uskollinen Sinäkin itsellesi! Se ajatusmalli takaa hyvän mielenrauhan.

Auringonsäteeksi

"Kukaan ei ole niin köyhä, ettei hän voisi tulla auringonsäteeksi,

elämänvaloksi toiselle vielä köyhemmälle...

kukaan ei ole niin rikas, ettei hän tarvitsisi molempia."

-Herman v. Bezzel 

Hyvin kirjoitettu, vai mitä mieltä olet?

Löysin pitkästä aikaa suloisen enkelin kirpparilta. Suomalaista käsityötä luulisin, sillä pohjassa on leima "KERTTULI"  

Harmikseni olen saanut jostain nuhakuumeen kera kunnon yskän. Tautia olen sairastanut toista viikkoa jo, joten paremmalla puolen ollaan. Helteestäkin johtuen ei oikein jaksa tehdä mitään ylimääräistä, mutta lukeminen onneksi ei aiheuta lisää hikipisaroita. Viimeisin lukemani kirja näkyy kuvassa eli Elisabeth Adler, Talo Amalfissa. Viihdyttävää ja helppoa lepolukemista. 

Vähemmän helteistä tulevaa viikkoa toivon minä!

Kolmastoista kertomus

"Kaikkien elämässä tulee ajoittain hetkiä, 

jolloin sisäinen tulemme uhkaa hiipua.

Toinen ihminen saa liekin taas leimahtamaan,

ja meidän tulisi olla kiitollisia kaikille niille ihmisille,

jotka saavat tulemme taas palaamaan."

-Albert Scweitzer'

Ystävät ovat tässäkin asiassa avainasemassa, perhe tietysti myös. Tuttavat, puolitutut, jopa aivan vieraatkin ihmiset kuuluvat tähän joukkoon. Huikeita hetkiä huomata, että sisäinen palo kasvaa ja lisääntyy milloin mistäkin syystä.

 Diane Setterfield:Kolmastoista kertomus

Kirpparilla huomioni kiinnittyi kauniiseen kansikuvaan.  Takasivun yksi arvostelu sai mielenkiintoni heräämään ja ei turhaan. Tämä kirja vei niin minut mukanaan, ettei ole todellistakaan. Tiedonhalua, pienoista jännitystä, ihmiskohtaloiden yhteenlimittymistä. Erään suvun tarinaa, josta ei lukiessa osaa ollenkaan aavistaa, että miten tämä tarina oikein päättyykään. Kuka on kuka ja miksi joku teki niin kuin teki.

Jos kirja tulee jossain vastaan, kannatan ehdotttomasti lukemista.

Katkelma kirjasta:

"Neiti Winter, kertokaa minulle totuus." Mikä pyyntö se sellainen on? Monet ovat keksineet ovelia strategioita houkutellakseen minut kertomaan. Sellaiset ansat huomaan jo kaukaa, mutta entä tämä?

Hupaisaa. Mitä hän oikein odotti?

Hyvä kysymys. Mitä hän odotti? Hänen silmissään kiilsi kuumeinen tarkkaavaisuus. Hän tutki minua hellittämättä. Etsivästi. Mietteliäästi. Hänellä oli mielessään jotain hyvin erityistä, olin siitä varma. Hänen otsansa oli kostea hiestä. Ehkä hän oli tullut kipeäksi. Kertokaa minulle totuus, hän pyysi.

Koin sisälläni oudon tunteen: kuin menneisyys olisi herännyt eloon. Kuin jokin aiempi elämä olisi läiskähtänyt vatsassani, nostattanut vuoksen suoniini ja pannut viileät laineet huuhtomaan ohimoitani. Kauhistuttvaa kiihtymystä. Kertokaa minulle totuus.

-----

Tarinoiden kertominen johtaa lopulta totuuteen, yllättävään sellaiseen. Sellaiseen jota en olisi ihan heti osannut ajatella, mutta kun totuus tuli ilmi, koko kirja sai erilaisen piirteen. Mieleenpainuva lukukokemus, jollaista ei ole pitkään aikaan ollutkaan. Tämä kirja tulee varmasti vuosien varrella luettua toiseen, jollei jopa kolmanteenkin kertaan. 

Kotiopettajattaren romaani, Humiseva harju ja Rebekan perillinen tulivat nyt listaukseen kirjoista, jotka haluan lukea uudelleen tai ensimmäistä kertaa. Muistaakseni tuo Kotiopettajattaren romaanin olen lukenut nuorena tyttösenä, mutta noista kahdesta muusta minulla ei ole lukumuistikuvaa.  Nämä kirjat ovat samantyyppisiä kuin tämä nyt lukemani kirja takasivun tekstin mukaan.  

Hyviä lukuhetkiä Sinullekkin valitsemasi kirjan parissa!