torstai 1. elokuuta 2013

Elävästä elämästä


"Jotta universumi voisi johdattaa sinut kohti parempaa ja onnellisempaa elämää, sinun on katseltava ympärillesi ja opittava arvostamaan hyviä asioita tässä ja nyt. Etsi kauniita asioita ja laske sinua ympäröivät ilonaiheet.
Tyytymättömyys ei tee elämästäsi yhtään parempaa ja onnellisempaa. Tyytymättömyys naulitsee sinut siihen missä paraikaa olet, mutta kun arvostat sitä mitä sinulla on, vedät puoleesi yhä enemmän onnea ja hyviä asioita.
Muista että olet magneetti!
Arvostus vetää puoleensa arvostusta!"
-Secret, päivittäisiä elämänohjeita

Hienosti  kiteytetty  positiivisen ajattelun voima. Kiitollisuus on avainsana taas kerran.  Unelmia pitää olla niitä pitää myös muistaa vaalia ja uskoa, että kaikki on mahdollista. Itse olen tässä parin päivän aikana tarkkaan miettinyt, mitä asetan haavegategoriaani seuraavaksi, sillä haaveilla on totta tosiaan taipumusta toteutua. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää miettiä tarkkaan, mitä ja mistä haaveilee. Tavalla tai toisella ne haaveet toteutuvat, mutta yllätyksenä voi tulla se, että mitä kautta ja miten toteutus tapahtuu. 

Omakohtaisena oppimisprojektina voisin kertoa esim. siitä, että lapset ovat aina olleet ykkösjuttuna haavelistalla nuoruudessani. Silloin en vain huomannut toivoa ja haaveilla myös siitä läpi elämän kestävästä onnellisesta parisuhteesta. Sitä piti kai itsestään selvänä, kun kerran yhteisiä lapsiakin hankitaan, mutta nyt viisastuneena voin kertoa, että ei se mene niin.  Mikään ei ole itsestään selvyyttä, sillä kaikkeen mahdolliseen elämäänsä pitää panostaa positiivisella mielellä ja lakata etsimästä niitä tyytymättömyyden aiheuttavia asioita ja hetkiä.
Toisaalta sitten taas yksin kukaan harvemmin voi pitää onnellista liittoa pystyssä. Kaksi siihenkin tarvitaan, mutta ajateltavaa se kuitenkin antaa, kuten seuraava tarinakin:

"Larry ja Jo Ann olivat aivan tavallinen pariskunta. He asuivat tavallisen kadun varrella tavallisessa talossa. Muiden tavallisten pariskuntien tavoin heilläkin oli työ ja tuska saada rahat riittämään, ja he yrittivät parhaansa kasvattaakseen lapsensa kunnolla.He olivat tavallisia vielä eräässä suhteessa - he kinastelivat usein siitä, mikä oli vialla heidän avioliitossaan ja kenen syytä vaikeudet olivat.
Mutta sitten eräänä päivänä tapahtui jotakin aivan kummallista.
-"Kuule Jo Ann, minun sukka- ja alusvaatelaatikoissani on jokin taika. Ne ovat täynnä aina kun avaan ne", Larry sanoi. -"
Kiitos, kun olet täyttänyt ne."
Jo Ann tuijotti miestään silmälasiensa yli. "Mistäs nyt tuulee?"
-"Ei mistään. Halusin vain sanoa, että on hienoa, kun meillä on sellaiset taikalaatikot."
-Larry oli muulloinkin tehnyt outoja asioita, joten Jo Ann työnsi asian mielestään. Mutta muutaman päivän kuluttua tapahtui taas outoa.
-"Kuule, Jo Ann, kiitos kun olet pitänyt menoista niin tarkkaa kirjaa tässä kuussa. Tarkistin juuri sekkivihon kannat, ja viidessätoista kuudestatoista tapauksesta olit merkinnyt sekin numeron oikein. Se on ennätys."
Uskomatta korviaan vaatteita paikkaamassa ollut Jo Ann katsoi miestään ja sanoi:"Mutta Larry, sinähän valitat aina, että teen numerovirheitä. Mikä sinulle nyt on tullut?"
-"Ei mikään.
Halusin vain sanoa, että annan arvoa sille, että yrität niin kovasti."
Jo Ann pudisteli päätään ja jatkoi paikkaamista pohtien ääneen:"Mikähän sille nyt on tullut?"
Mutta maksaessaan sitten seuraavana päivänä ruokakaupassa ostoksiaan sekillä Jo Ann varmisti, että oli merkinnyt sekin numeron oikein. "Miksi minä nyt yhtäkkiä olen niin tarkka näiden typerien numeroiden kanssa?" hän mietti itsekseen.
Hän yritti olla kiinnittämättä huomiota asiaan, mutta Larryn käytös kävi entistä kummallisemmaksi.
-"
Olipas upea päivällinen", Larry totesi eräänä iltana. "Kiitos, kun olit nähnyt niin paljon vaivaa. Laskin tässä, että sinä olet tainnut tehdä minulle ja lapsille yli neljätoistatuhatta ateriaa viimeisen viidentoista vuoden aikana."
Ja sitten: "Täällähän suorastaan kiiltää. Siinä on kova työ, että saa kodin näyttämään näin hyvältä." Eikä siinä kaikki, vaan: "
Kiitos siitä, että sinä olet sinä. Sinun kanssasi on niin hyvä olla."
Jo Ann oli alkanut huolestua. "Mitä on tapahtunut moitteille ja arvostelulle?" hän pohti.
Jotakin todella omituista oli tapahtumassa hänen miehelleen. Asia varmistui, kun 16-vuotias Shelly tuli valittamaan:" Isä on mennyt ihan sekaisin.
Hän sanoi minua äsken hyvännäköiseksi. Niin hän sanoi, vaikka minulla oli kaikki nämä meikit päällä ja tälläiset ryppyiset vaatteet. Isä on aina ennen ollut erilainen. Mikä häntä oikein vaivaa?"
Olipa syy mikä tahansa, Larry ei palannut entiselleen. Päivät kuluivat, ja hän vain jatkoi myönteisiin asioihin keskittymistä.
Jo Ann alkoi ajan mittaan tottua miehensä kummalliseen käytökseen ja joskus jopa hiukan vastentahtoisesti kiitti tätä saamistaan kehuista. Hän oli omasta mielestään oppinut suhtautumaan siihen, mutta eräänä päivänä Larry yllätti hänet aivan uudella tavalla.
-"
Minusta sinun olisi hyvä levätä vähän", Larry sanoi. "Minä voin tiskata. Joten irrotapa kätesi siitä paistinpannusta ja mene pois keittiöstä."
Jo Ann seisoi sananttomana hyvin pitkään ja sai sitten sanotuksi: "Kiitos, Larry. Kiitos paljon!"
Jo Ann huomasi kulkevansa hiukan keveämmin askelein. Hänen itsetuntonsa oli parempi ja toisinaan hän jopa hyräili laulunpätkää. Alakuloisuuskaan ei tuntunut vaivaavan yhtä usein kuin ennen. Hän totesi olevansa oikeastaan aika lailla hyvillään Larryn uudesta käytöksestä.
Tähän tarinamme päättyisikin, ellei eräänä päivänä olisi tapahtunut jotain kummallisempaa. Tällä kertaa puhujana oli Jo Ann.
-"Kuule Larry", hän sanoi, "Kiitos, kun olet aina jaksanut käydä töissä ja huolehtia meistä muista. En ole tainnut koskaan ennen sanoa, miten suuren arvon sille annan."
Larry ei ole koskaan suostunut kertomaan radikaalin muuttumisensa syytä, vaikka Jo Ann on yrittänyt urkkia sitä, ja niinpä se kenties jääkin salaisuudeksi elämän muiden salaisuuksien joukossa. Mutta sellaisen salaisuuden kanssa minä kyllä jaksan elää.
Minä olen nimittäin Jo Ann."

-Jo Ann Larsen, ote kirjasta Kanakeitto sielulle, toinen kattaus. Kirjan ovat toimittaneet Jack Canfield ja Mark Victor Hansen


Taikalaatikkopäivää, huikeaa sellaista, toivotan kaikille lukijoille ja satunnaisille piipahtajijoille!

8 kommenttia:

  1. Ihana postaus.. paljon kiitoksia tästä <3
    Huikeaa Taikalaattikkopäivää myös sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiii, kiitos!
      Taikalaatikkopäivät ovat mahtavia! Pitäisi joka päivä päättää, että tänäänkin on taikalaatikkopäivä :)

      Poista
  2. Näin kun elämänohjeet aina muistaisi. Tyytymättömyydellä kun ei vahingoita kuin itseään.
    Täältä sateisen kaunista taikalaatikkopäivän iltaa Sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyytymättömyys lisää tyytymättömyyttä ja kiitollisuus taas lisää kiitollisuuden aiheita. Useampi voisi muistaa tuonkin asian.
      Kiitos, meillä oli taas vastaavasti aurinkoista taikalaatikkoiltaa!

      Poista
  3. Ihana ja ajattelemisen aihetta antava postaus. Kiitos!
    "Niinhän se metsä vastaa kuin sinne huudetaan" sananlasku pätee tuohonkin kirjoitukseen. Mieluumminhan sitä varmaan itsekukin jakaisi positiivisuutta eteenpäin kuin negatiivisuutta. Pitääpä yrittää.
    Olinpas minä reipas, kun paistoin aamulla 250 kpl lihapullia että pääsen iltapäiväksi pihalle nauttimaan puutarhahommista. Olisiko tämä sitä positiivista ajattelua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se juuri sitä positiivista ajattelua ja myös järkiperäistä toimintaa!

      Poista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!