Rakkautta ja ainaista toivoa

Talo täynnä valoa

"Minä rakastan hetkeä,

jolloin sinä katsot minuun

ja meidän välillämme tapahtuu jotain,

johon sanat eivät yllä.

Me olemme molemmat tässä,

elämme samassa hetkessä,

olemme läsnä koko olemuksellamme

ja koemme syvän mielekkyyden,

joka vain pelkässä olemassaolossa on.

Me olemme.

Siinä on meidän mielekkyytemme."

-Ulrich Schaffer/rakastan...ja maailma avautuu

Koin taas viime viikonloppuna niin hienoja hetkiä pienen Muruseni kanssa. Emme olleet nähneet pariin viikkoon, joten oli odotettu tapaaminen.  Oli niin mukava kuulla, kun hän oikein komensi minua äänellään, kun poistuin näkyvistä. Hyvin voisin kuvitella hänen sanovan, että älä mene, tule heti takaisin:)  Niin vahva, päättäväinen ja hyväntuulinen 7 kk:n ikäinen sydämenmurskaaja.  Murunen on oppinut ryömimäänkin ja kaikki tuolla lattiatasolla on nyt hurjan kiinnostavaa. Hän oli mm. siirtänyt kaksin käsin äitinsä puista keinuhevosta, että pääsi sen takana olevia sähköjohtoja tutkailemaan. 

Enkelipatsaani, kirpparilöytö

Elämä kohtelee joskus kaltoin ja epäoikeudenmukaisesti vuorollaan meitä jokaista. Silloin voi hukata elämänsä suunnan, kun joutuu oikein syviin tunnemyrskyihin. Rakkaan ihmisen menettäminen on yksi syy, joka voi johtaa pitkäänkin tilaan, jossa tuntuu elämältä putoavan pohja. Monelle tilanteelle ei voi enää mitään ja on vain oman ja ehkä muidenkin läheisten parhaaksi, että pystyy mahdollisimman pian hyväksymään tilanteen, johon ei voi enää vaikuttaa. On ehkä jäätävä odottamaan, että oma matka jatkuu parempana aikojen kuluessa, mutta jossain vaiheessa varmasti tummat pilvet väistyvät ja valoisa aurinko saa taas opastaa eteenpäin.

Lorna Byrne kehoittaa pyytämään suojelusenkeliltään apua, jotta esim. rakas ihminen saisi apua Toivon Enkeliltä ja näkisi jossain, jollain tapaa taas toivoa elämässään.  Kirjan luku on edelleen kesken, mutta tätäkin neuvoa olen jo noudattanut elämäni varrella jo määräämättömiä kertoja.

Rentouttavaa viikonloppua!