Kultaa ja hopeaa

"Ei itkukaan

synny itsestään

Itkun synnyttämiseen

tarvitaan

äärimmäisen hyvä

syy itkeä

Kaikista syistä itkeä

on paras se

että on niin sanattoman onnellinen

että haluaa itkeä

tolkuttoman säkillisen kultaa ja hopeaa

taivaan tuuliin"

-Tommy Tabermann

Persoonallisia olemme myös tuon itkun ilmenemisen suhteen. Kehitymme osaksi itkujemme kautta, kasvamme henkisesti vahvemmiksi ja ymmärtäväisemmiksi. Todellinen minuus kehittyy koko ajan, sillä emme synny luonteeltamme valmiina vaan kehitymme valitsemaamme suuntaan vähitellen.

Tarvitsemme aikaa elämässämme ajatella ja tehdä valintoja, että saamme mielemme sopusointuun. Olemme ns. sujut itsemme kanssa, jotta saamme sisäisen rauhan oloomme ja siitä seuraakin väistämättä se, että se olo näkyy myös ulkopuolisille. Näkyy kyllä se toinenkin ääripää, että ei ole tyytyväinen itseensä ollenkaan tai hyvin vähän.

Ulkokuoreen kiinnitämme ihmisessä usein huomiota, mutta sisäiseen kauneuteen välttämättä emme. Ainakaan usein emme tule sanoneeksi, että voi kun Sinulla on kaunis luonne.

Todellinen kauneus on huikeaa sisäistä valoa, joka hehkuu niin, että säteilyltä ei voi välttyä. Kauniisti karismaattiset ja hymyilevät ihmiset luovat valoa hetkellisesti meille muillekin, sillä henkistä onneaan ei voi peitellä ulkopuolisilta. Sisäinen onni näkyy silmien loisteesta. 

 Silmät tuikkien kohti viikonloppua!