sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Jotain, mitä ei aina osaa kuvailla

kukkaloistoa vähän toisella tapaa
"Minä uskallan olla se ihminen,
joka olen.
Keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen,
uuden elämän edessä epävarma ja kuitenkin tiedonhaluinen,
joskus ratkaisujen edessä pelokas,
hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä,
ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.
Epäilevä ja empivä,
sitten taas rohkea ja vakaa,
sanoihin mieltynyt,
sitten taas vaiteliaana syrjään vetäytynyt.
Joskus rikki revitty ja täynnä ristiriitaisuutta,
mutta myös yksipuolinen ja naiivi.
Vielä paljon muutakin minä olen
jotain, mitä ei aina osaa kuvailla.

Minä uskallan
katsoa itseäni,
rakastaa itseäni
sellaisena kuin olen
ja antaa myös muiden nähdä minut
tällaisena
rakastetaan minua sitten
tai ei."

-Ulrich Schaffer/ Uskallan...

Onnekseni olen oppinut sen, että kaikkia ei voi millään miellyttää. Osa oppimisesta on tapahtunut ihan pakkohuomaamisen kautta, sillä kaikkien mieleiseksi tätä maailmaa ei voi omalta kohdaltaan tehdä. Parasta vain luottaa ja uskoa itseensä ja omaan intuitioonsa. miten toimia kussakin tilanteessa. Joskus tarvitaan myös sitä tietoa päätösten pohjaksi, mutta yhtäkaikki aina on joku jolle ei se tapa tai tyyli sovi, mitä aiot tehdä. Liikaa ei saa antaa muiden ihmisten vaikuttaa omaan itseensä, ettei kohta huomaa, että elääkin ihan jonkun muun elämää kuin omaasa.

Mummin Murunen aiheuttaa mummissa hurjasti ihania tunteita. Viimeksi kun näimme, minulla on satiinisukkahousut jalassa ja kun lattialla hänen kanssaan leikin, hän äkkäsikin, että tuntuupas tuo mummin jalka jotenkin jännältä. Pienin sormenpäin hän varovasti siveli polvestani ylöspäin ja oikein näki, miten ihmeissään hän oli tästä tuntokokemuksesta. Pusuttelua polveen ja taas uusi sivelyharjoitus jne. Aivan ihana oli seurata hänen mahtavia ilmeitään ja pusuttelut, ne vasta olivat jotakin:) Saa nähdä mitä hän ensi kerralla huomaa, sillä pari viimeistä kertaa koruni ovat olleet myös kiinnostuksen kohteina. Ilmiselvä PikkuPrinsessa tulossa, eikös vaan?

Oikein hurjan mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

12 kommenttia:

  1. Selvästi sellaista ladyn ainesta pikkuisessa on :)
    Sinun on varmasti vaikeaa lähteä hänen luotaan pois :)

    Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet Anneli! Viime kerrallakin olin jo laittanut kengät jalkaan ja harmittelin, etten mennyt neitiä vielä katsomaan ennen, niin tytär nauroi, että kyllä hän siellä nukkuu:)

      Poista
  2. Ihania hetkiä pikkuisen kanssa...niitä on mukava muistella.
    Oikeen mukavaa alkavaa lokakuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistoja haalitaan kovasti lisää tuollakin saralla, ihania muistoja.

      Kiitos, sitä samaa Sinulle!

      Poista
  3. Näen sieluni silmin Sinut leikkimässä Murusen kanssa lattialla. Kokemuksesta tiedän kuinka ihanaa se on seurata lastenlasten varttumista ja kehitystä.
    Myös Sinulle hyvää alkavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehitys kun tuossa iässä tapahtuu vielä niin hurjaa vauhtia. Pari viikkoa jos on väliä, niin vaikka mitä kaikkea on sillä välin opittu. Tietysti tytär näistä kertookin, mutta kun kaiken sitten omin silmin näkee, niin se on jotain ihanaa.

      Poista
  4. Jäi vielä sanomatta, että ihanaa kukkaloistoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mate! Kukkakimppu oli jo vähän kärsinyt, mutta muutama hyvä kukinto oli vielä, joten pieni oivallus tuli...

      Poista
  5. Tuo runo passaa niin tähän aamuun ja tähän hetkeen,miten osaatkin löytää oikeat sanat oikeaan hetkeen:)Kiitos <3
    Pikkuinen prinsessa on murusesta tulossa,kyllä ne tytöt tietää jo pienestä pitäen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva, jos tuntui, että sait jotakin tästä tekstistä itsellesi myös.

      Tytöt on tosiaan tyttöjä, pienenpieniä suloisia Prinsessoita.

      Poista
  6. Ihanat kelluvat kukkaset! Kunpa aina osaisikin ja uskaltaisi olla ihan oma itsensä.
    Onneksi lapset opettavat tuotakin asiaa meille. Heille kelpaamme sellaisinaan, he pystyvät vielä aistimaan aidon välittämisen ja rakkaudentunteen. Ja ovat itsekin niin aitoja ja puhtaita, eivätkä halua pelkästään miellyttää.
    Ilon vuosi on tyttäreni blogi, ainakin blogistani pääset siihen, teksti on "Taputtaa enkeleiden kanssa".
    Mukavaa viikon alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilkka! Pienen siivousoperaation päätteeksi tuli tällainen oivallus, että laitanpa loput kauniit kukat veteen kellumaan. Tykkään kovasti itsekin tästä.

      Tuo on muuten totta, että pienelle lapselle se vanhempi on se paras ja rakkain ihminen sellaisena kuin on.

      Kiitos ja kiitos samoin!

      Poista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!