![]() | |||||||
Omissa oloissaan |
"Elämää eivät ole päivät,
jotka ovat menneet,
vaan ne päivät,
jotka ovat jääneet mieleen. Tämä on Sinun päiväsi -
tee siitä muistamisen arvoinen.
jotka ovat menneet,
vaan ne päivät,
jotka ovat jääneet mieleen. Tämä on Sinun päiväsi -
tee siitä muistamisen arvoinen.
Positiivisesti."
-Kokki-Jussin positiivinen onnittelukortti
Olen ajatellut hyödyntää jo kirjoittamiani juttuja tuolta vuodatuksen puolelta muokaten myös tänne. Seuraavana on eräs ihana muisto, jota en ehkä kuitenkaan olisi muistanut ilman kirjoitustani, juuri tätä kertaa.
"Äiti,
minä olen tänään täynnä iloa!" Eihän sitä itsekkään voinut kuin hymyillä
lapselleen ja olla ilossa mukana. Se, että hän pystyi kertomaan ja
tunnistamaan hyvän olonsa niin vahvasti oli äidillekkin miellyttävä
yllätys. Olemme viettäneet muutaman vuorokauden kahdestaan, repineet
vanhoja tapetteja hänen huoneensa seiniltä ja jutelleet monista asioista
tekemisen lomassa. Hyviä päiviä.
Yllä oleva kirjoitukseni on viiden vuoden takaa ja sen lukeminen toi edelleenkin lämpimän muistoelämyksen sydämeen. Viisi vuotta on pitkä aika lapsen ja miksei aikuisenkin elämässä. Joka kesäiset rempat on koettu myös viiteen kertaan tuonkin jälkeen, sillä tuollainen pieni remppaaminen omin käsin on ollut meidän yhteinen harrastus.
Tytär vaihtoi opinahjoaan tänä syksynä ja sen myötä tuli muutto omaan kotiin, jonka senkin remppasimme hänen mieleisekseen. Prinsessa tokaisi jo vuosia sitten, että hänen kavereistaan ei varmaan monikaan osaa esim. tapetoida ja meillä kieltämättä sitä on kyllä harjoiteltu.
Niin se aika vaan menee hurjaa vauhtia ja kaikki lapset ovatkin ykskaks lentäneet pesästä omilleen. Muutama ystävistä on kysellyt miten voin ja jaksan, mutta ainakin toistaiseksi olo on varmasti kummallakin ollut myönteinen. Olen surrut tuota tyttären poismuuttamista jo ainakin vuoden, joten surutyö on tehty ja nyt sitten vaan eletään uutta tilannetta, kumpainenkin.
Samanlaisten tunteiden ja olojen kanssa on kanssani varmasti moni muukin vanhempi näin syksyn kynnyksellä opinahjojen alettua. Näin sen elämän vaan kuuluu mennä eteenpäin, vaikka sitä ensi alkuun kapinoikin, että ei nyt vielä.

Prinsessan kuvaamaa lintujen elämää.
Pieni kanttarellien rivistökin tuli kuvattua.
Oikein ikimuistoisia ja värikkäitä hetkiä elämääsi!
t:leenuliini
Näinhän se on, aika rientää.. itse ei vaan aina tahdo pysyä mukana:-)
VastaaPoistaIhania luontokuvia olet kuvannut:-)
Aika kuluu ihan oikeasti "siivillä", kun viikkokin menee niin nopsaan.
PoistaKiitos kuvakehuista! Kuvat on ottanut Prinsessani tällä kertaa.
Muistan hyvin tuon ajan, kun lapset pois muuttivat. Ensin oli tyhjä ja tarpeeton olo. Mutta sitten ymmärsin että uusikin elämä on oikeastaan aika kivaa :)
VastaaPoistaNauti sinäkin nyt olostasi !!
Juu, yritän nauttia. Ainakin tämä ensimmäinen viikko on hurahtanut nopeaan kaikenlaisten harrastusten parissa ja työssä tietysti myös.
PoistaElämä on ihanaa,tässä ja nyt:)
VastaaPoistaTotta, mutta kivaa on muistella tuollaisia mukavia sattumuksia ja päiviä jälkeenkin päin.
PoistaNiin ne linnut lähtee pesistään aikanaan...
VastaaPoistaMukavia loppukesän hetkiä Sinulle!
Kiitos Hilkka! Samoin toivon Sinulle!
PoistaUpeita kuvia muuttolinnuista.
VastaaPoistaHyvin on muistissa, kun toinenkin tyttäristämme muutti pois kotoa, kuinka se oli ikävää, kun vinttikämpästä kannettiin kaikki kalusteet muuttokuormaan......
Lämmintä loppuviikkoa Sinulle:)
Kiitos kuvakehuista!
PoistaEräs virstanpylväs tämäkin elämässä, kun viimeinenkin lapsista lentää pois pesästä omilleen.
Kiitos! Lämmintä on riittänyt, toivottavasti sielläkin!
Vai Emilii :DDD
VastaaPoista:)
PoistaNiin rientää viikot,kuukaudet,vuodet ja me sen mukana...
VastaaPoistaIhania kuvia,iloa silmälle katsella,upeita otoksia.
Aurinkoa sinun päivääsi
Aina vaan hurjempaa vauhtia tuo aika kiitää, mitä vanhemmaksi itse tulee. Joskus lapsena kun odotti vaikka vain iltaa, se odotusaika tuntui aamulla älyttömän pitkältä. Nyt kun on aamu, niin ilta onkin sitten jo samantien:)
PoistaKiitos Päivi! Samaa Sinulle!
Kiva lintukuva, kun linnut on rivissä katonharjalla.
VastaaPoistaKanttarelleja en löyä koskaan!
Miäkin olen pikkuhiljaa alkanu kasvamaan siihen, että kohta meillä on poismuuttajia. Toistaiseks ei ihan vielä, vaikka olen ajoittain jopa ehtiny jo toivoakin sitä..Aika hurjaa myöntää se itelleen. Toivoisin, että uus asunto ois kuitenkin suht lähellä, että ei tarvis haikailla toiselle puolelle Suomea tai maailmaa.
Hauskasen kuvasarjan Prinsessa tosiaan oli ottanut reissullaan.
VastaaPoistaMenneellä viikolla juuri tapasin äidin, joka myös oli ehtinyt jo toivoa, että lapsi muuttaisi opiskelun myötä omilleen, mutta näin ei käynyt. Halusi asua kotona ja kulkea päivittäin bussilla jonkunkin matkan. Niin ne lapset ja myös me vanhemmat ollaan erilaisia. Kai se on ihan tervettä meininkiä, että niitä poismuuttajia kotoa alkaa siinä parinkympin ja vähän allekkin paikkeilla tulla näkyviin:)