Venetsialaisviikonloppua

Elokuinen kesäilta

 "Jos vain oppisimme olemaan kiitollisia pienistä asioista...
Laulusta, joka vie ajatuksesi muualle,
sillä on niitäkin, jotka eivät voi kuulla.
Auringonlaskun kauneudesta,
sillä on niitä, jotka eivät voi nähdä.
Kotimme lämmöstä, sillä on niitä,
joilla ei ole ollenkaan kotia.
Ystävien kanssa vietetystä ajasta,
sillä on niitä, jotka ovat yksinäisiä.
Kävelystä rannalla, sillä on niitä,
jotka eivät kykene kävelemään.
Pienet asiat, niistä elämä koostuu."

-Shadi Souferian

Aivan mahtavan huikeita pieniä asioita tapahtuu päivittäin elämässä, mutta melkoisen harva niihin mielestäni kiinnittää huomiota tai muistaa kiittää niistä. Työelämässäni on tuttava, joka jaksaa aina ja tarkoituksella kysyä minulta: mitä kuuluu? Aina yhtä uskollisena vastaan jotain samantapaista, että kiitos, aivan mahtavaa, hyvää, ihanaa tms. Entä Sinulle? Hän on ihan suoraan ja peittelemättä monet kerrat sanonut, että miten sinulle voi aina kuulua hyvää? Uskon, että se kaikki onnentunne perustuu juuri tuohon kykyyni nauttia pienenpienistä iloista niinkuin ne olisivat isompiakin asioita ja ovathan ne isoja asioita silloin, jos ne elämästäni puuttuisivat.  Miksen siis olisi niistä asioista kiitollinen ja onnellinen nyt,  ennen kuin tapahtuisi jotain ikävää ja minulla ei olisikaan enää mahdollisutta nauttia jostain minulle iloa tuottavasta asiasta. 

Tänään vietetään täällä rannikolla ja osin myös varmaan jossain muuallakin venetsialaisia, veneily- ja mökkikauden päätösjuhlaa. Ohjelmassa julkisesti on musiikkia ja erilaisia taidonnäytteitä. Itse ajattelin sisustaa parvekkeen tänä iltana erilaisin lyhdyin kynttilöineen ja ehkä piipahtaa ystävien kanssa katsomassa tuota järjestettyä ohjelmaa.

Tunnelmallista, lämpöistä elokuun viimeistä viikonloppua tälle vuodelle!