Ajattelemattomat sanat

"Toivon sinulle, ystäväni,

että elää taas uskaltaisit,

että surujen suurten jälkeenkin

ilon siiville nousta saisit.

Toivon sinulle ystäväni,

ettet lakkaisi luottamasta,

vaikka vielä on aivan hämärää,

kevään pelto on roudassa vasta.

Toivon sinulle, ystäväni,

taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,

että kaikkina elinpäivinä

levon löydät ja lohdun kuulet.

Toivon sinulle, ystäväni,

mitä kauneinta on elämässä,

että rakkaus puhdas, ikuinen,

sinut ympäröi juuri tässä."

- Anna-Mari Kaskinen

Toivon Sinulle kaikkea kaunista mitä elämällä on tarjottavana!

Mitä kaikkea kuitenkin jätämme huomioimatta ja mitä kaikkea kaunista voimme pilata ajattelemattomilla sanoilla ja teoilla. Usein myös tapahtuu niin, että vaikka itse tapahtuma on eletty, seuraukset jatkavat omaa elämäänsä.

Millaista luonteenlujuutta tarvitaankaan ja myöskin kokemusten tuomaa vahvuutta, että ei jatka kohtaamaansa epäoikeudenmukaisuutta kanssaihmisiä kohtaan. Katkaisee sen huonon olon itseensä, ei pahoita enää seuraavan ihmisen mieltä, vaikka tilaisuuksia monia tulisikin.

Katkeruus, pahansuopaisuus ja etenkin kostonhalu ovat vaikeita voitettavia jos luonnostaan omaa niitä vahvoina luonteenpiirteinä. Pienestä kostonhalusta olen päässyt ajattelemalla, että kyllä jokainen yleensä saa jollakin tapaa jonkin lain mukaan pahaa oloa tuottaneet sanansa maksettavakseen. Yritän karttaa huonoja vaikutteita ja miettiä, että onko tosiaan tällä asialla jotain vaikutusta esim. vuoden päästä elämääni. Melkein aina vastaus on, että ei ole. Turha hukata elämäänsä ja mustata sisintään ikävillä sanoilla, vaikka suurta itsehillintää se joskus vaatiikin. Palkintona on kuitenkin puhdas omatunto ja hieno olo siitä, että kykeni hillitsemään itsensä.

Tietysti ei kannata sisälleen kuormata ikäviä sanoja, vaan käsitellä ja analysoida ne niin, että ne eivät jää mielen sopukoihin kalvamaan ikuisiksi ajoiksi. Ehkäpä sitten kun on rauhoittunut, voi ystävällisesti kertoa ajattelemattomien sanojen tuojalle, miten pahoitti mielensä. Usein selviää, että kyse oli jostain väärinkäsityksestä tai muusta vastaavasta tapahtumasta, joka aiheutti ihan turhan purkauksen.

Tulipahan taas paasausta, mutta jokin tarkoitus kai tälläkin oli, kun pakottava tarve tuli aiheesta kirjoittaa.