perjantai 10. lokakuuta 2014

Lahjakkuuksista


"Istuu hiljaa kalliolla,

auringon hohde kasvoilla.

Katsoo kohti taivasta,

lehtipeitto suojana.

Sade hänet kaunistaa,

timantit päälle varistaa.

Hän luonamme on,

enkeli pienoinen,

syksyn lehdistä me teimme sen."

ANNU VALO
Suurensuuri kiitos Annulle  tästä ihanasta runosta, jonka hän on jättänyt muistoksi vierailustaan ensimmäiseen  blogiini.
Lahjakkuus on aina herättänyt tunteita ja ajatuksia. Minusta esim yksi tapa todeta lahjakkuutta on se, että  joku on saanut lahjan jossakin, on se "tulos" suhteessa opetteluun tai jopa ilman opettelua jonkin asian osaaminen tuosta vaan. Omakohtaisesti koen, että olen saanut lahjana esim. luonteeseeni vahvasti kuuluvan hyväntuulisuuden. Se vain on minussa ja rakastan hurjasti tuota osaa luonteestani. Sekin on myös totta, että sopivassa ympäristössä olen enemmän hyväntuulisempi kuin jossain toisessa eli kyllä myös ympäristö vaikuttaa lahjan esille tulemiseen ja vahvuuteen.

Koen ja tunnen myös, että erilaiset ihmiset ja heidän  elämäntilanteensa tulevat eteeni lahjoina. Niiden kautta opin ja ymmärrän itseäni ja myös toisia ihmisiä entistä paremmin. Elämääni ja elämänasenteeseeni tulee  lisää syvyyttä, jonka kautta oma kiintymys omaan kehittyvään luonteeseen antaa lisää voimia ottaa  erilaisia kohtaamisia rakkaudella ja lämmöllä vastaan, vaikka kaikki ei heti mukavalta tuntuisikaan. Rakkaus elinikäiseen oppimiseen on vahva ja toimiva.

Toisena esimerkkinä voisin kertoa Prinsessan saamasta lahjasta eli matemaattisesta lahjakkuudesta. Hän erottui jo päiväkerhoiässä tuon lahjansa perusteella.  Kerhotäti kertoi sen minulle monin sanankääntein ja näytti Prinsessan tekemiä tehtäviä, millä lasten osaamista oli testattu. Hän oli jo silloin  ns "yli taulukoiden" reippaasti eli odotettavissa oli koulumenestystä sillä saralla.

Muutama kerta tulee mieleen, kuten se, kun hän halusi tietää pienenä tytöntyllerönä, miten jokin laskutehtävä tehdään perusteina. Matikkaan ei ole käytetty muutamaa tuntia enempää, joten kyllä minä väittäisin, että hän on matemaattisesti erityisen lahjakas ilman ympäristötekijöitä.

Esikoistyttäreni teki taas kovasti töitä matikan kanssa ja oivalsi kaaviot niin hyvin jossain vaiheessa, että oli opettajallekkin yllätys. Ainut miinus tapahtuneessa oli se, että opettaja ei vain osannut antaa todistukseen numeroa osaamisen perusteella. Hänellä oli kyllä huono mieli asiasta, sillä hän otti asian puheeksi myöhemmin kanssani oma-aloitteiseti  ja kertoi, että hänen olisi pitänyt antaa Esikoiselle parempi numero osaamisen perusteella. Hän oli luullut, että Esikoinen jatkaa lukioon ja siellä asia olisi huomattu ja korjattu. Esikoinen lähtikin ammattiin valmistavaan kouluun, joten tulihan se sielläkin ilmi, sillä lääkelaskut menivät oivallisesti. 


,
Miten hieno  lahja on esim. se, että osaa soittaa jotain instrumenttia ilman, että osaisi lukea nuotteja. Korva vain kertoo sen mikä on oikein.  Siinäkin on kyse todellisesta lahjakkuudesta.  Nuotit voi sitten myöhemmin opetellaHymy

Lopputulos on kuitenkin, että kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen eli jos jotain haluaa oppia, sinnikkyydellä ja motivaatiolla voi saada paljon aikaiseksi peruslahjakuuden lisänä. Kaikista erityislahjakkaista ei ole tarkoitus tulla kielen-, matikan-, tai jonkun muun aineen opettajaa, muusikkoa tai tutkijaa. Jotkin asiat vaan ovat helppoja, mutta silti usein moni valitsee jonkun muun alan ammatikseen kuin sen missä on luontaisesti lahjakas. Kai se on osalla sitä haasteen selättämistä sekä motivaation ja kiinnostuksen tulosta.


 Oma kiinnostukseni käsitöihin on alkanut jo pikkutyttönä. Muistan pyytäneeni äitiä ostamaan minulle lankaa, että kutoisin villapaidan. Äiti viiden lapsen yksinhuoltajana ja pienen palkan turvin  ei voinut mitään ylimääräistä hankkia, joten langat jäivät ostamatta. Sinnikäs kun kuitenkin tuon kutomisen halun kanssa olin, ostin ensimmäisestä omasta tilistäni ne villapaitalangat. Kauniin sininen, kohokuvioinen neule oli kovassa käytössä vuosikausia ja siitä se sitten lähti. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut jostain pienemmästäkin työstä aloittaa, mutta se villapaita välkkyi mielessäni ja se piti tehdä. Taidot karttuvat käsitöiden suhteen vieläkin ja sama into on vieläkin sydämessä. 

Tässä kuvassa nyt kuitenkin pienen pieni paita pienimmälle rakkauspakkaukselle. Vähän jännitti kun paitaa hänelle sovitin, että onko jo jäänyt pieneksi, kun keväällä tätä tein, mutta kesää vasten jäi hieman keskeneräiseksi. Onneksi oli just sopiva ja on käyttökelpoinen vielä muutaman kuukauden. 


Sateista viikonloppua luvattu ainakin tänne rannikolle, joten aivan ihana aika polttaa paljon kynttilöitä, hautautua lämpimän huovan alle katsomaan hyviä leffoja ja lukea leppoisaa romaania. Huomenna olen kyllä luvannut osallistua remonttitalkoisiin hyvässä seurassa.

Oikein nautinnollista viikonloppua ihan jokaiselle!
Koko elämä on täynnä lahjaa ja lahjakkuuksia Hymy
Lämpimästi, rakkaudella
leenuliini

6 kommenttia:

  1. Viisaita sanoja jälleen! Hyvää viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Ihanaa viikonloppua Sinulle myös!

      Poista
  2. Ihana postaus jälleen. Paljon ajattelemisen aihetta annat.
    Ihanaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus, hienoa tekstiä :) Mukavaa viikonloppua.

    Pitkästäaikaa vierailulla blogissasi. Aloittelen uutta blogia nimellä "Tavallinen" osoitteessa http://taanytvaanontammosta.blogspot.fi/
    Käy joskus vierailulla :) Vielä on ihan alkutekijöissään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ilman muuta tulen vierailulle :)

      Poista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!