lauantai 22. kesäkuuta 2013

Koivujen lumoa




"Päivän kiireet kuihtuvat
yksi kerrallaan,
kuistin tuolivanhus
käy narahtelemaan.
Metsän hento raja hiipuu hiljalleen,
illan lumous käy sisään sydämeen.
Taivas täysi kultaa ja pilvet purppuraa,
ilo hiipii luokse, kättä koskettaa."
-Sinikka Svärd:Taivas täysi kultaa 

Istuin  juhannusaattona lapsuuden kotini pihamaalla keinuvanhuksessa, joka narahteli ja kunnolla. Pientä rasvan puutetta, mutta kuitenkin jotenkin niin kotoisan oloista sen kitinän kanssa oli siinä keinahdella. Samalla oli hieno hetki oikein keskittyä ympärillä olevan luonnon vihreyteen ja kauneuteen, taivaan sinisyyteen ja ympärillä oleviin ihmisiin. Naurua, levollista oloa ja muisteloita menneistä juhannuksista.

 Elämässäni ei ole tainnut olla kuin yksi juhannus, jolloin en ole piipahtanut äitini luona ja se oli vuonna 1985, kun vietin sen ajan Mallorcalla. Juhannusaattona kun silloin soitin kotiin, täällä oli satanut oikein kunnolla ja oli ollut lämpöä ihan muutama aste. Silloin tuntui, että taidankin olla oikeassa paikkaa keskellä juhannussäätä, mutta vieraassa maassa.


Pihapiirissä oleva saunamökki, joka ei ole ollut varsinaisessa käyttötarkoituksessaan vuosikymmeniin, mutta itse rakennus on kuitenkin siistissä kunnossa. Äitini on viherpeukalo eli kukkia ja kasveja on runsaasti. Tätä mökkiä ne somistavat kauniisti, etenkin silloin kun nuo oikealla puolen olevat kukat  ovat loistossaan. Se aika on vielä edessäpäin.

Saunamökin toisen päädyn päätytiilien alla asuu tälläinen asukki. Siellä hän katonharjalla tepasteli terhakkaana välillä käyden kodissaan ja tullen toiselta puolen kattoa taas ulos. Hauskanen kaveri.


Äitini näytti myös grillauskatoksen seinällä olevaa kukkaruukkua, johon  lintu oli rakentanut hienon pesän. Pesässä oli ollut viisi munaa, joista yksi oli hävinnyt ykskaks ja myöhemmin kaikki. Lopulta he olivat löytäneet emon kuolleena lähistöltä ja munatkin olivat sitten joutuneet jonkun toisen linnun hyökkäyksen kohteeksi. Pesä on kyllä rakennettu tosi hienosti, kuva ei taaskaan tee oikeutta sille järjestelmällisyydelle mitä lintu on noudattanut tätä rakentaessaan.


Koivut kuuluvat juhannukseen ja viime kesänä ostamani Vallilan verhot pääsivät taas ikkunaan. Halkaisin verhon ja nyt ikkunan molemmilla puolin on puunrunko oksineen. Tosi hieno oivallus kankaan suunnittelijalta painaa kangas näin, että sen saa myös hienosti hyödynnettyä tälläkin tavalla. 

Aurinkoista keskikesän juhlan jatkoa!

8 kommenttia:

  1. Olipa linnulla surullinen kohtalo.

    Upeat kuvat joka tapauksessa ja hieno verho.

    Hyvää juhannuspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitiänikin kovasti vaivasi, että mikähän linnulle oli oikein tullut. Pesäänsä päin oli kuitenkin viime voimillaan yrittänyt.

      Kiitos ja kiitos samoin!

      Poista
  2. Lapsuuskodin muistot ovat kultaisia.
    Kauniit on juhannusverhosi.
    Täälä taivas on eilisen auringonpaisteen jälkeen verhoutunut pilveen.
    Siitä huolimatta toivotan Sinulle, aurinkoista juhannuksen jatkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreyttä ei lapsena ollut aivan noin paljon pihapiirissä, mutta se nyt kai on selvääkin, että vuosien saatossa kaikki muuttuu ja etenkin kasvaa.

      Kiitos, tykkään itsekin näistä verhoista kovasti!

      Toivottavasti se pilviverho vähän raottaa ja antaa auringonkin loistaa olemassa olollaan.

      Kiitos ja kiitos samoin!

      Poista
  3. Todella kaunista.. leppoisaa juhannuspäivää sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me eilen oikein porukalla ihailtiin ympärillemme, kun ensin mainitsin asiasta.

      Kiitos, samoin Sinulle!

      Poista
  4. Hyvää juhannuspäivää täältä sateen keskeltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi harmistus tuota vesisadetta! Toivottavasti on jo laannut ja aurinkokin pilkistää!

      Poista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!