Erilaisia muotoja

"Minä ihmettelen

vuorikiipeilijän huimapäisyyttä.

Pystysuoran seinämän vaoissa 

hän taistelee tietään ylöspäin.

Siinä minä näen

hänen toiveensa olla elävä.

Hän ei tyydy olemaan väritön ja liikkumaton,

hän ei anna kotona nojatuolissa istuen

elämänsä lipua ohitseen.

Myös minä haluan taas kiivetä,

asettua vaaralle alttiiksi,

suostua ottamaan riskejä,

astua uuteen maahan

ja siten oppia taas ihmettelemään,

tuntemaan elämän koko syvyydessään."

-Ulrich Schaffer

Vaarallisia tilanteita pyrin viimeiseen asti välttämään, mutta riskejä pitää joskus ottaa, sillä ilman riskinottoa ei elämässä ehkä monikaan asia muuttuisi ja nimenomaan siihen parempaan suuntaan.

   

Kirpparilöytönä eurolla tällainen hieman elämää nähnyt mieshahmo, jonka sisältä löytyi siistinä pysynyt maatuska. Tällaista pariskuntaa ei ole ennen  vastaani tullutkaan, joten pitihän se Prinsessalle ostaa tuliaiseksi.

Prinsessa oli bongannut jostain nettikaupasta myös tällaisen Maatuskaisen t-paidan. Tykkään kovasti tästäkin.

Nähtäväksi jää mikä juttu menneiltä vuosikymmeniltä seuraavaksi singahtaa uudestaan markkinoille tuoden alkuperäisen tuotteen lisäksi muita erilaisia muotoja ja tapoja ilmentää historiaa. 

Rentouttavaa viikonloppua!

Satokauden loppua

"Kun olet saavuttanut kiitollisuuden korkeimman asteen,

jokainen ajattelemasi ajatus,

jokainen lausumasi sana

ja jokainen suorittamasi teko 

kumpuavat aidosta hyvyydestä."

-Secret, päivittäisiä elämänohjeita

 Parvekkeellani kukkivat kukat parhaimmillaan jo kolmatta kauttaan tänä kesänä. Tomaateista sain kaksi satoa ja alla oleva Kiinanruusukin antaa loppukesän väriloistoaan ilokseni. 

Täytynee kohta siirtää tämä kukka sisätiloihin, kun on luvattu kylmeneviä öitä. Lasitettu parveke on ihana, mutta ei se kaikkea kylmyyttä pidä poissa, joten paras toimia kukan parhaaksi.

Viime postauksessa jo vähän vilautin vaaleanpunaista lankaa ja tälläinen on lopputulos eli toinen lentäjänlakki, mutta tällä kertaa tytölle.

Tässä taas uusin yritys käyttää käsityöenergiaa hyväksi. Lanka on itselle ihan uutta, joka löytyi käsityöliikkeen poistokorista. Tykkään tuosta epätasaisesta langasta, josta tulee ihan mukavia kuvioita lopputulokseksi. Katsotaan sitten myöhemmin mikä tästä tulee.

Kauniita ja hyviä ajatuksia kera tekojen viikonloppuusi!

Onneen vaipuneena

"Todellisuutta, joka on ympärillämme ja sisällämme,

voimme kutsua Olemiseksi...

Hiljaisuudeksi.

Olemalla yksinkertaisesti valpas, opettelemalla

kuuntelemaan (tai löytämällä jälleen luontaisen kyvyn

kuunnella) voimme huomata vaipuneemme onneen,

jota ei voi selittää: onneen olla yhtä kaiken sen kanssa,

mikä kätkeytyy selittämättömän rakkauden perustaan...

Kasvakaamme kaikki armossa ja rauhassa;

älkäämme laiminlyökö hiljaisuutta, joka on 

painettu olemuksemme ytimeen.

Se ei petä meitä."

-Thomas Merton (1915-1968)

Tapasin yllättäen kauppareissulla ystävän vuosien takaa. Meillä olisi ollut vaikka kuinka ja paljon juteltavaa, mutta kummallakin oli aikataulutettua menoa, joten pikaisesti vaihdettiin isommat kuulumiset. Elämäntavastamme tuli myös jossain sivulauseessa keskustelua, sillä huomasimme molemmat taas kerran olevamme hirmuisen sosiaalisia, mutta myös tosi erakkoja. Kyllä, samassa pakkauksessa molemmat. Hän on sielunkumppanini näissä asioissa.

 Nautimme molemmat hirmuisesti työstämme, mutta sen vastapainona tarvitsemme sitä erakkoaikaa, jotta taas jaksaa olla sitten sitä ihmisläheisempää lajia. Oma perhe tietysti kuuluu tämän erakkokategorian ulkopuolelle, mutta muuten kyllä osaamme väistää tilanteita, joissa esim. viikonloppuisin pitäisi jakaa aikaansa enemmänkin muiden ihmisten kanssa. Totta kai joskus on mukavaa tavata ystäviä, käydä sukujuhlissa yms. mutta sitä erakkoaikaa on oltava myös  jossain välissä. Silloin ladataan akkuja ilman kiirettä ja kelloa, nautitaan hiljaisuudesta ja mukavasta tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Sitten taas jaksaa olla se "aina" iloinen ja hyväntuulinen ihminen:)

Esikoinen toivoi minun kutovan tulevalle lapselleen tällaisen lentäjän lakin. Mallin kanssa oli hieman metsästämistä, kun minullakaan ei ollut juuri tuota lehteä, missä malli oli. Onneksi on näitä nettijuttuja, joihin voi laittaa itselle tarpeetonta tavaraa myyntiin ja sellaisesta Esikoinen oli bongannut kyseisen lehden.

Prinsessan nukke, nykyisin Murusen nukke mummilassa, pääsi malliksi. Hieman on siis väljyyttä hatussa, mutta ehkä siitä hiukan saa käsitystä mitä on tullut tehtyä. Tässä vielä alkuperäisen mallinkin kuva:

Malli on siis Moda 1/2009 lehdestä. Tuosta omasta tekeleestäni puuttuu vielä nuo napit, koska Esikoinen kertoi, että hänellä on siihen sopivat jo hankittuna.

Taas on kuva väärässä kulmassa, mutta ehkä tästä kuitenkin saa selkoa. Kirpparilöytöinä kaksi kirjaa, joista näitä Sophie Kinsellan kirjoja minulla onkin jo muutama ennestään. Tätäkin kirjaa lukiessa muutaman kerran olen jo pyrskähtänyt nauruun, miten voi naisihminen keksiäkin kaikenlaisia juttuja rahan kuluttamisessa ja mahdollisten luottorajojen korottamiseen tai uusien korttien saamiseen syntymättömän vauvan turvin. Hauskaa ja helppoa lukemista siis.

"Hakekaa kätilö" oli viime talvena suosikkiohjelmani, joten odotan innolla tämänkin kirjan lukemista, kun sarja on jo nähtynä pohjalla muistoissa.

Parvekkeella istuin illan ja nautin siitä erakkoelämästä kutimen kera silmäillen luonnon värikylläisyyttä. Joistakin puista jo huomaa, että syksyä eletään, vaikka lämpöä ja aurinkoa on tänään kiitettävästi ollutkin. Olen syksyihminen kaiken muun lisäksi, joten nautin suuresti kaikesta tästä luonnon tarjoamasta värikylläisyydestä.

Mahtavan huikeaa olotilaa viikonloppuusi!

Onnen pipanoita

 "Paljon riippuu siitäkin, mitä kaikesta ajattelee.

Koetan viljellä kevättä ja sen valoa ajatuksissani.

Näillä ajatuksilla on minulle suuri merkitys."

-Jyrki Laine

Tämän ajatelman voin allekirjoittaa luvulla 100%.

Positiivinen ajatusmaailma johtaa ennen pitkää auringonvalon valaisemalla polulle, onnen tunteeseen ja kiittämisen aikaan. Minulla on niin paljon elämässäni sellaista, mistä voin olla onnellinen ja kiitollinen. Ja lisää aiheita löytyy joka päivästä.

Sain soiton Esikoistyttäreltä, että mummin Murunen  tarvitsisi kehdon vauvalleen. Harmikseni olen hävittänyt eli myynyt ilmeisesti kirpparilla Esikoisen joskus saaman kehdon, joten uutta siis etsintään.

 Kirpparireissulla löytyi ensi hätään tälläinen vajaan 40cm sänky kolmella eurolla. Pesin, maalasin, tein patjansuojuksen ostamaani superloniin ja kaksinkertaisesta paksummasta puuvillakankaasta tuli  ruutupeitto. Toivottavasti Murunen tykkää tästä versiosta ja hänen vauvansa saa nukkumapaikan. Ehkä vien tämän tänään Muruselle, jos saamme aikataulut sopimaan näkemiselle. Oikein odotan jännityksellä hänen ilmeitään, kun hän näkee tämän. Luultavasti hän ottaa tämän omakseen vuoden ja 7 kk:n ikäisen innolla. 

 

Syksyistä oloa jo ilmassa, mutta ei hätiä mitiä. Aurinko paistaa edelleen, vaikka ei enää paahtavasti ja siitähän olen itse pelkästään onnellinen. Vauhdikas viikonloppu monenlaisine ohjelmineen tulossa eli aloitan viikonloppuni jo tänään perjantaina viettämällä vapaapäivää.

Hurjasti onnen pilkahduksia ja sykähdyksiä päivääsi!