torstai 29. toukokuuta 2014

Rohkeita asioita



"Rohkeita asioita, joita tehdä kun on sopiva tunne

Joskus on hyvä vähän kokeilla rajoja, omia ja muiden.
Siitä syntyy monesti leimahtava, oikullinen, kirkas ja oivalluksen kaltainen valo ja ilo. On kuin paljastuisi jotakin, mikä on ollut koko ajan ihan siinä edessä, mutta sitä ei vain ole huomannut.
Kun se sopiva tunne iskee ja ihminen tulee tehneeksi jotakin aivan muuta kuin yleensä tai jotakin ihan muuta kuin tavallisesti odotetaan, voikin avautua aivan erityinen maisema tai puutarha.
Rajat ovat ihmisen asettamia  ja siksi mikään ei tuota ihmiselle enemmän iloa ja ole hedellmisempää  kuin joskus vähän rikkoa rajoja.
Asiassa on parasta, että rajoja voi rikkoa vasta, kun tietää mihin ne on asetettu.
Mutta niin tai näin: hyvin suunniteltua ja sovinnaista latteutta on maailmassa aivan riittävästi ja siksi odottamaton ja yllätyksellinen hallitsemattomuus voi tehdä maailmalle vain hyvää.
Joskus on juuri oikea aika! 
Tehdä juuri se, mitä olet aina suunnitellut, mutta..."

-Jyrki Laine, ote kirjasta "Päivin ja öin"

Omakohtaisesti käytän toisinaan lausetta - sitten kun olen eläkkeellä. Mattoja en ole koskaan kutonut, se on yksi listani asioista,  jonka teen sitten joskus eläkkeellä,  jos se silloin vielä kiinnostaa. Onhan se hauskaakin, että on keksinyt itselleen tulevaisuuteen uusia asioita, joita haluaa tehdä tai kokea. Ei kaikkea tarvitse tehdä tässä ja nyt. Haaveita ja unelmia tarvitaan myös tulevaisuudessa.


 
Aamulla kukon laulun aikaan olin jo ensimmäisellä kävelyllä,  joka johti meren rannalle. Linnut pitivät oikein kunnon konserttia, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, luonto alkoi herätä päivään eli ei siinä voinut kuin hiljalleen kävellä ja nauttia kaikesta näkemästään. Löysin syreenipensaan, josta taitoin pari oksaa kotiin viemiseksi. Kielot olivat osin jo kukassa, omenapuut kukkivat runsaina. Meri liplatti rantakivissä. Ei kauhean paljon enempää voi toivoa alkukesän rauhalliselta aamulta.


 Mummin Murunen oli viime viikonlopun ilonani. Teimme monenlaista kivaa puuhaa ja päivät menivät kuin siivillä. Miksi se aika kulkeekin niin nopsaan, kun on mukavaa? Rakastan Murusen hiuksia! Sain oikein kunnolla pöyhöttää hänen hurmauskiharoitaan niin,että oli ihan pakko ottaa kuvakin lopputuloksesta.


 Hyvää helatorstaita kaikille vierailijoille!
Tervetuloa uudet lukijat! Toivottavasti viihdytte sivujeni parissa!

9 kommenttia:

  1. Ihanat kiharat! Mukavaa viikonloppua:)

    VastaaPoista
  2. Eikös olekkin! Noita hiuksia on mummina ihan pakko vähän pörröttää.
    Kiitos Mate♥

    VastaaPoista
  3. Rohkeutta kun saisin.... siinä suuri haaveeni !
    Voi miten ihanat hiukset, kyllä noita mielellään pöyhii ♥

    VastaaPoista
  4. Ihana kuva tuo ylimmäinen ♥

    VastaaPoista
  5. Yhteisiä hetkiä ja yhteistä kivaa mikä vois olla parempaa.

    VastaaPoista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!