Kevät tuo meille lahjoja

 "On hetkiä, joita emme unohda.

ja ääniä, joiden sointu on aina kaltaisensa

virratessaan sielumme läpi kaipuun innostamana

kuin loputon, kaunis musiikki.

Mutta vielä tänäänkin kevät tuo meille lahjoja

ja Luoja täyttää luonnon musiikilla

ja monenlaisella kasvulla kukkanuppujen

kertoessa uinusta luomisvoiman romantiikasta.

Anna hymyn kehystää

synkkä pilvi otsallasi.

Eivät ainoastaan huokaukset voi olla totta

vaan myös riemuhuuto."

-Axel Fredenholm, otanta kirjasta "Tilitys elämälle"

Linnunlaulu aamun sarastuksen hetkillä, etenkin juuri keväällä, kun luonto alkaa puhkeamaan väriin ja valoon, on sydäntä sykähdyttävä hetki. Koin sellaisen ensimmäisen kerran tänä vuonna kuluvalla viikolla. Lintujen laulu on jotain niin kaunista. Liikenteen melua ei vielä kuulu, vaan ainoastaan linnun kaunista laulua. Siinä hetkessä tuntee elävänsä entistäkin ihanampaa elämää.

Pitkin kevättä näitä ihastumisen hetkiä tulee vähän väliä. Milloin on jokin kasvi tai kukka nostanut varttaan maan uumenista kohti valoa. Melkoisen ihmeellisiä toisintoja vuodesta toiseen. 

Varsinaisesti en tunne kevään olevan suosikkina vuodenajoista, mutta on siinä kuitenkin suuren suurta taikaa juuri luonnon heräämisen muodossa, joka saa mielessä iloisia ajatuspolkuja ja muistoja.

 Pitkin talvea ostan mitä erilaisimpia kukkivia leikko- ja ruukkukukkia muistuttamaan, että elämme värikkäässä maailmassa, jossa sävyjä riittää.

 Ihanaa, aurinkoista kevään odotusta!

Kepeänä päivänä

"Toisinaan ajatukset palaavat johonkin  metsänreunaan

 tai rantapengermälle 

tai kukkien kirjomaan puutarhaan, 

jonka olemme nähneet vain kerran jonakin kepeänä päivänä, 

ja joka silti on säilynyt sydämessä

 ja jättänyt sieluun ja ruumiseen tyydyttämättömän kaipuun, 

jota emme saata unohtaa, 

että meitä on koskettanut onni." 

-Guy de Maupassant ( 1850-1893)

Meri on rakas elementti minulle ja juuri rannalta katsottuna. En voisi kuvitella asuvani sellaisessa paikkaa, missä ei olisi vettä lähistöllä meren tai järven muodossa. Lapsuuden kotini oli melko lähellä järveä ja kesäiset päivittäiset uintiretket sisarusten kanssa ovat olleet yksi ihanimmista lapsuuden muistoistani. Opiskelupaikkakunnalle muuton myötä meri tuli  lenkkipolkujeni myötä tutuksi. Nykyään asun taas kivenheiton päässä meren rannasta. Meren katselussa rannalta on jotain maagisen rauhoittavaa ja kaunista. Haltioitumisen hetkiä on siis riittänyt elämässäni tämän asian suhteen.

Naistenpäivää vietetään huomenna. Kansainvälisyys tekee päivästä vielä juhlavamman ja myös eri tavoin merkityksellisen päivän. Kaikilla maailman naisilla asiat eivät ole juhlittavan hyvin ja epäkohtia on enemmän kuin tarpeeksi. Silmiini osui eräästä naistenlehdestä teksti: "Joka kolmas nainen maailmassa joutuu yhä väkivallan kohteeksi. Sukuelinten silpominen, tyttöjen pakkoavioliitot, perheväkivalta ja seksuaalinen väkivalta ovat vain muutamia yleisiä naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja." 

Hyvää Naistenpäivää kaikille ihanille maailman naisille, jotka auttavat kanssasisariaan suuren hädän hetkellä. Juhlivat, silloin kun juhlia tarvitaan, sillä ilman juhlahetkiä elämä olisi hippasen tylsää.

Sydämen täyttäviä hetkiä

"Suurin onni elämässä on, että rakastettu omana itsenään 

tai oikeammin sanottuna, siitä huolimatta." 

Sain molemmat lapsenlapset luokseni viime viikonloppuna. He viettivät kanssani kaksi vuorokautta ja hiukan mummia jänskätti miten menee pienimmän kanssa, sillä hän oli yökylässä luonani ensimmäistä kertaa. Turha jännitys oli, sillä niin luottavaisesti ja ihanasti hän suhtautui mummilassa oloon, ettei sitä oikein voi todeksi uskoakaan.

Herra Komistuksella oli vähän enemmän nuhaa kuin isosiskollaan Murusella, joten tukkeutunut nenä vähän herätteli öisin. Ensimmäisen yön jälkeen Herra Komistus ei enää halunnutkaan nukkua omassa sängyssään, joten hän sai nukkua vieressäni. Poski poskea vasten nukuimme. Sairastaessaan hän äitinsä mukaan kaipaa entistä enemmän läheisyyttä ja sitä hän myös sai. 

Vaikka yö meni katkonaisesti nukkuen, ihmettelin itsekin sitä virtaa mitä minussa oli, vaikka periaatteessa minun olisi kuulunut olla väsynyt edes hippasen. Päättelin, että sain lapsilta niin paljon rakkautta ja hellyyttä, että sain niistä voimaa jaksamiseen. Ihania, suloisia ja niin rakkaita, jotka tosiaan pitävät minusta ilman arvostelun häivääkään. Sama pätee toisinpäin.

Kudoin jouluksi Murusen nukelle tällaisen setin. Kokonaisuuteen kuuluvat vielä pienet töppöset.

Harmikseni vuoden alkuun ajoittautui puhelimen rikkoontuminen. Päivitin uuden ohjelman ja sen jälkeen puhelin ei suostunutkaan enää heräämään henkiin. Olihan se jo hieman temppuillut ennen sitäkin, mutta viimeinen niitti oli ohjelman päivittäminen. No, olihan tämä puhelin jo kolme vuotta vanha, joten kai oli jo aika hankkia uusi väline. Digikameranikin rikkoutui vuoden vaihteessa, mutta koska uudessa puhelimessa on hyvä kamera, olen nyt toistaiseksi ajatellut sillä pärjääväni. 

Rauhaisaa sunnuntaita ja mukavaa uutta viikkoa!