Rohkeita asioita

"Rohkeita asioita, joita tehdä kun on sopiva tunne

Joskus on hyvä vähän kokeilla rajoja, omia ja muiden.

Siitä syntyy monesti leimahtava, oikullinen, kirkas ja oivalluksen kaltainen valo ja ilo. On kuin paljastuisi jotakin, mikä on ollut koko ajan ihan siinä edessä, mutta sitä ei vain ole huomannut.

Kun se sopiva tunne iskee ja ihminen tulee tehneeksi jotakin aivan muuta kuin yleensä tai jotakin ihan muuta kuin tavallisesti odotetaan, voikin avautua aivan erityinen maisema tai puutarha.

Rajat ovat ihmisen asettamia  ja siksi mikään ei tuota ihmiselle enemmän iloa ja ole hedellmisempää  kuin joskus vähän rikkoa rajoja.

Asiassa on parasta, että rajoja voi rikkoa vasta, kun tietää mihin ne on asetettu.

Mutta niin tai näin: hyvin suunniteltua ja sovinnaista latteutta on maailmassa aivan riittävästi ja siksi odottamaton ja yllätyksellinen hallitsemattomuus voi tehdä maailmalle vain hyvää.

Joskus on juuri oikea aika! 

Tehdä juuri se, mitä olet aina suunnitellut, mutta..."

-Jyrki Laine, ote kirjasta "Päivin ja öin"

Omakohtaisesti käytän toisinaan lausetta - sitten kun olen eläkkeellä. Mattoja en ole koskaan kutonut, se on yksi listani asioista,  jonka teen sitten joskus eläkkeellä,  jos se silloin vielä kiinnostaa. Onhan se hauskaakin, että on keksinyt itselleen tulevaisuuteen uusia asioita, joita haluaa tehdä tai kokea. Ei kaikkea tarvitse tehdä tässä ja nyt. Haaveita ja unelmia tarvitaan myös tulevaisuudessa.

 

Aamulla kukon laulun aikaan olin jo ensimmäisellä kävelyllä,  joka johti meren rannalle. Linnut pitivät oikein kunnon konserttia, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, luonto alkoi herätä päivään eli ei siinä voinut kuin hiljalleen kävellä ja nauttia kaikesta näkemästään. Löysin syreenipensaan, josta taitoin pari oksaa kotiin viemiseksi. Kielot olivat osin jo kukassa, omenapuut kukkivat runsaina. Meri liplatti rantakivissä. Ei kauhean paljon enempää voi toivoa alkukesän rauhalliselta aamulta.

 Mummin Murunen oli viime viikonlopun ilonani. Teimme monenlaista kivaa puuhaa ja päivät menivät kuin siivillä. Miksi se aika kulkeekin niin nopsaan, kun on mukavaa? Rakastan Murusen hiuksia! Sain oikein kunnolla pöyhöttää hänen hurmauskiharoitaan niin,että oli ihan pakko ottaa kuvakin lopputuloksesta.

 Hyvää helatorstaita kaikille vierailijoille!

Tervetuloa uudet lukijat! Toivottavasti viihdytte sivujeni parissa!

Väriloistoa

"Nautin jokaisesta päivästä.

  Suhtaudun elämääni niin, että jokainen päivä on arvokas lahja. 

Pyrin tuottamaan iloa ja lohdutusta läheisilleni ja päätän aina tulla paremmmaksi ihmiseksi ja sellaiseksi, että elän täällä toisia varten.

 Luen paljon, etsin kirjoista viisauksia ja oivalluksia.

 Olen ihmisille ystävällinen ja pyrin olemaan aina iloinen.

 Rakastan ja halaan joka päivä,

 koska kukaan ei tiedä viimeistä päivää."

-Jon 

Tuo teksti on kuin omasta elämästäni ja täytyy myöntää, että osa noista kirjoitetuista asioista luontuu minultä ilman suurempaa ajattelemista ja tuskailemista. Minä olen herätessäni kuin paahtoleipä, joka pomppaa reippaasti paahtimestaan eli  sängystään.

Joka päivässä on jotain mukavaa ja ihanaa tapahtumaa odotettavissa. Yllätyksellisyyttä, josta ei aamulla herätessään tiennyt, mutta jonka illalla lämpimästi sulkee ajatuksiinsa ja muistoihinsa. Joka päivä on elämisen arvoinen ja totta kai päiviin joskus sisältyy niitä ei niin mukavia asioita, mutta elämään nekin kuuluvat. 

Kirjakaupan alesta löytyi muutama mielenkiintoinen kirja, joista tässä yksi: "Delhin kauneimmat kädet".  Kirja kertoo tarinan katkeroituneesta ja kaavoihinsa kangistuneesta keski-ikäisestä miehestä ja hänen edesottamuksistaan. Ihan viihdyttävä kirja.

Anna-Leena Härkösen kirja on Kirjan ja ruusun päivän nimikkoteos. Hippasen on vielä kirja kesken, mutta ihan muutamat naurun pyrähdykset olen ilmoille päästänyt takana puhumisen taidosta.

Kirpparilöytöjä taas pari eli aivan ihanaa liilaa puuvillalankaa 400g. Valoisuus vähän vääristää värisävyä, mutta luonnonvalossa on kaunis väri. Elokuva "Paholainen pukeutuu Pradaan", jonka yksi pääosan esittäjistä on Meryl Streep. Prinsessa pitää hänen elokuvistaan, joten taitaa päätyä hänelle jossain vaiheessa.

Tässä samalla katselen nauhoitettua "Kalenteritytöt" -elokuvaa. Aiemminkin nähty, mutta tämäkin elokuva kestää kyllä useammankin katselukerran. 

Viihdyttävää viikonloppua!

Kuin unista suloisista

"Tuli kaunein kaikista enkeleistä
minun lohduttajakseni päälle maan.
Nyt vast` olen ihminen: mulle
hänen kauttaan kaikki annetaan.

Hänen luokseen lentävät laulut
kuin pienet linnut riemuiten.
Hänen ruumiinsa on kuin sielu
ja sielunsa taivaan kaltainen.

Kuin unista suloisista
hän on astunut aineen maailmaan.
Hänen hentoa olkaansa vasten
pääni painan nyyhkivän, autuaan."

-Uuno Kailas,
Enkeli: Silmästä silmään, 1926

Tämän runon nuorempi tyttäreni oli kirjoittanut kuusi vuotta sitten äitienpäiväkorttiin.  Hän oli tuolloin 12-vuotias pieni Prinsessani, nyt jo aikuinen neiti, mutta edelleen Prinsessani.

Sain viettää tänään jo vähän etukäteen äitienpäivää juuri tämän Prinsessani kanssa sekä Esikoistyttäreni runsaan 2-vuotiaan tyttären kanssa. Päivään sisältyi paljon leikkiä ja nauramista. Uskomatonta miten tuollainen pieni neitikin osaa ottaa ilon irti joka hetkestä. Pienet päikkärit maltoimme nukkua koko porukka, sitten heräsimme  kaikki vähän kesken unien puhelimen soittoon.

Huomenna omaa äitiä juhlimaan ja maanantaina vietetään vielä Esikoistyttären luona kolmannenkin päivän äitienpäivää.

Rakkaudellista Äitienpäivää kaikille Äideille, Mummeille ja Isoäideille!