sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Maalaustelineen edessä ajatuksellisesti


"Pidät kädessäsi hienoa sivellintä. Maalaat Elämää ja seisot ison kankaan edessö, jonka nimi on Aika. Maaleina käytät ajatuksiasi, tunteitasi ja tekojasi. Valitset ajatustesi värit: tummaa vai vaaleaa, heikkoa vai vahvaa, hyvää vai pahaa.

Valitset tunteidesi värit: epäsuhtaista vai harmonista, kovaa vai pehmeää, heikkoa vai vahvaa. Valitset tekojesi värit: kylmää vai lämmintä, pelokasta vai uskaliasta, isoa vai pientä. Mietit millainen ihminen haluaisit olla.

Yrität saada haluamasi kuvan mahdollisimman todelliseksi ja eläväksi. Ajan kankaalle. Jokainen elämäsi hetki on siveltimenveto maalauksessasi. Teet vahvoja ja uskaliaita vetoja, jotka vievät sinua eteenpäin. Teet herkkiä valoja ja varjostuksia, jotka tekevät elämästä syvemmän ja vivahteikkaamman. Teet pieniä lisäyksiä, jotka tuovat luonnetta ja huumoria.

Onnistumisen taide on taidetta, joka tekee elämästäsi mestariteoksen."
 Wilfred A. Peterson
 

Hieno kirjoitus siitä, miten teemme elämämme polun. "Maaleina käytät ajatuksiasi, tunteitasi ja tekojasi." Juuri noiden asioiden pohjalta me muokkaamme elämäämme. Ajatus johtaa tunteeseen, tunne johtaa tekoon. 

Ajatusten jatkuva tarkkailu on kovaa puuhaa, jos ei ole jo valmiiksi yltiöpostiivinen. Olen itsekin joutunut silloin tälläin työstämään ajatuksiani. Ensin pohjalla on ollut ehkä pienen pieni närkästyksen aihe, mutta sitten kun ymmärtää asettua kyseisen henkilön asemaan voi saada ymmärrystä käyttäytymiselle.  Myönnetään, että en olisi toiminut ihan samoin, mutta ymmärrän kuitenkin eri tapoja käsitellä asioita ja yritystä  saada tunteilleen sympatiaa ja vastakaikua. Tämän asian ymmärtäminen toisinaan johtaa anteeksipyyntöön huonoista sanavalinnoistani ehkäpä. Asia ei tietenkään ole noin yksinkertainen onnellisen lopputuloksen saamiseksi, sillä vastapuolen tunteet eivät muutu sormia napsauttamalla. Ajatusten takana on usein monien tapahtuminen ja sattumusten sarja, jossa vain jokin tapahtuma on se viimeinen niitti loukkaantumiselle ja vihan tunteille. 

Usein kun itsellä on huono olo, voi etsiä sitä syyllistä ihan jostain muualta kuin omasta itsestään. Omien ajatusten summa on kuitenkin reaktio elämäntilanteeseen. Asioista ajoissa puhuminen auttaisi paljon siihen, että pattitilanteista vältyttäisiin. Mitä kauemmin pitää möykkyä sisällään, sitä kauemmin kestää myös sen vyyhdin purkaminen. Möykky voi pahimmillaan aiheuttaa jopa sairautta, jos tunteitaan ei osaa tai ei voi  tuoda julki. Jokin kohta kropasta vain kertoo, että kaikki ei ole hyvin. Migreeniin taipuivasena tiedän tämän erittäin hyvin. Onnekseni omat migreenini ovat vähentyneet ja vähentyneet, mutta osaan asiaan kiinnittää huomiota, kun huomaan läheiseni tai työkaverini usein sairastelevan.  Kaikki hänen elämässään tai tunnetasolla ei ole ehkä kohdallaan. Taustalla voi olla usein lapsuudessakin koettuja tunteita ja traumoja, jotka jokin aikuisiässä tapahtunut tilanne tuo taas muistiin. Muisti on niin ihmeellinen asia, hyvässä ja pahassa. 

Äkkinäisiä päätöksiä siis kannattaa välttää ja ottaa omien kokemusten arkun käyttöönsä muistin kautta. Alitajunta hoitaa tehtävänsä ja sieltä se vastauskin sitten tulee. Toivottasti se oikea vastaus, joka kuvaa omaa todellista ajatusmaailmaa sekä oikeudenmukaisuutta. 

Oikein ihania hetkiä maalaustelineen edessä!

5 kommenttia:

  1. Oli hieno kirjoitus.Olen myös tämän huomannut omassa elämässä kuin kroppa kertoo on pattitilanne tai jokin laukausee pahan muiston. Muistan tilanteen kuin se olisi tapahtunut eilen, vaikka siitä olisi vuosia aikaa. Minä reagoin kaularanka säryllä, mikä on todella kipeä ja vielä saattaa kestää monta päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena! Ikävän seuralaisen olet saanut muistojen läpi käymiseen! Voin vain kuvitella tuon säryn. Ei varmasti mukavaa!
      Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle!

      Poista
  2. Jälleen viisas ja hyvä postaus

    VastaaPoista

Kiva, kun piipahdit! Tervetuloa toistekkin!