Hymyile ja tee muista ihmisistä onnellisia

"Ystävä,

Mitä tekisit, jos joka kerta kun rakastaisit,
joutuisit sanomaan näkemiin?
Mitä tekisit, jos joka kerta kun pitäisit jostain
ihmisestä, hän ei olisi koskaan luonasi?

Mitä tekisit, jos paras ystäväsi kuolisi huomenna,
etkä pystyisi kertomaan kuinka pahoillasi olet?
Mitä tekisit jos välittäisit hänestä, etkä pystyisi pitämään häntä?
Toiset ihmiset rakastavat, toiset pitävät, toiset kuolevat ja toiset välittävät.

Mutta haluan kertoa sinulle että pidän
sinusta ja että olet ihana ystävä.
Jos kuolisin huomenna olisit sydämessäni. Olisinko minä sinun?
Hymyile ja tee muista ihmisistä onnellisia.
Hmmm.. tee se nyt kun sinulla on vielä siihen aikaa.
 On elämän meri ja suuret sen aavat,
 toisistaan ystävät tukea saavat."

Ystävältä joskus tullut viesti, taas monia kertoja jo kiertänyt , mutta aina ajankohtaista asiaa sisältävä.
 

Mahtavaa, kun on saanut ystäviä joiden kanssa side ei katkea, vaikka välimatkaakin olisi. Paljon parjattu facebook on huikean hieno keksintö. Sen kautta ja sen avulla on hirveän helppo ylläpitää edes jonkinlaista ystävyyden tasoa yllä kauempanakin olevien ystävien kanssa.

 Kesäiset juomat Prinsessan kanssa nautittuna, kun tehtiin extempore reissu yhtenä kauniina sunnuntaina heinäkuun lopulla. 

Elämässä on aina jotakin odotettavaa ja nyt tuntuu, että yksi maailmankaikkeuteen lähetetyistä ajatuksistani on hurjaa kyytiä toteutumassa. Keväällä oli jo itsellä sellainen levoton olo ja pyysinkin erästä tuttavaani tekemään minulle "kartan" mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan mm. työn puolesta. Mukavaa luettavaahan se oli ja nyt tähän mennessä moni niistä hänen kertomistaan asioista on toteutunutkin. On siellä muutama ikäväkin asia esillä, joista juuri eilen yksi pulpahti mieleeni, kun oli eräänlainen tilanne  päällä. En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä, että miten joku voi tietää vaikka puoli vuotta aikaisemmin, että tietynlainen tapahtuma antaa varjoaan päivälleni, mutta niin siinä vain kävi. 

Sydän voi joinakin hetkinä olla kovettunut, kun sen pitäisi olla pehmeä ja joustava. Onneksi sydän on oppivainen ja halu muuttua on todellinen. Tsemppiä sille!

Hyvää viikonloppua lukijat!

Pisara nuoruutta

kuva kirjasta Runon vuodenajat, kuvitus Anne Grahame Johnstone

 "Koska tulee ihminen aikuiseksi?

 Toivottavasti ei koskaan, 

jos aikuisuus merkitsee kehityksen katkeamista,

 itsetyytyväistä jäykistymistä johonkin muka valmiiseen.

 Toivottavasti kuitenkin silloin,

 kun vaaditaan,

 jos aikuisuus tietää vapautumista liiasta arkuudesta,

 suostumista vastuuseen

 ja tarvetta jatkuvaan kasvuun.

 Jokin pisara lapsuutta

 ja nuoruutta

 saisi silti seurata mukana elämän iltaan asti."

- Tyyni Tuulio, Keskipäivän maa 

Tämä runo hieman sivuaa Prinsessan syntymäpäivää, sillä hän täytti alkuviikosta maagiset 18-vuotta. Aikuinen nainen siis, jonka toivoisin säilyttävän osan lapsellisena olosta sopivina annoksina sopivina hetkinä. Kuten äitinsäkin:) 

 Eilen silmiini osui iltapäivälehteä lukiessa kirjoitus Katri Helenasta ja Radion Suomen mainos. 

Harmi vain, että ohjelma tuli yöllä, jolloin olen varmasti unten mailla. Toivottavasti ohjelma uusitaan jossain vaiheessa parempaan aikaan. 

Tekstin mukaan  Katri Helena kertoi saavansa "etiäisiä" ja kerrotussa tarinassa oli jotain  niin tuttua, että se  herätti  oman muistoni, joten tässä oma  etiäiseni muutaman viikon takaa: 

Lähdin töistä kotiin, mutta ajoinkin eri reittiä kuin normaalisti. En tiedä johtuiko siitä vai mistä, mutta yhtäkkiä tuli tunne, että nyt ajat sitten tosi varovasti. Katselin hyvin tarkkaavaisesti ympärilleni koko ajan ja ajoin normaalia hitaamminkin, kun tunne oli niin vahva. Kaupunkialueella kun ajoin kuitenkin, niin muutaman risteyksen ohitin, mutta sitten se tapahtui. Erään omakotitalon pihalta juoksi pienen pieni koira suoraan keskelle ajotietä ja sen perässä pieni tyttö polkupyörällään. Tyttö ei onneksi ajanut ihan yhtä pitkälle kuin koira juoksi, mutta ihan kamalia olisi tapahtunut, jos en olisi ajanut nopeusrajoitusta alemmalla nopeudella ja ollut tosi tarkkaavainen, sillä nyt ehdin reagoida kunnolla ja pysähtyä, että he pääsivät takaisin turvaan omalle pihalleen. Onneksi takaanikaan ei tullut toista autoa, jolla ehkä olisi ollut tarvetta ohittaa vaikka autoni tms. Kyllä silloin meni hurjan iso kiitos tuosta varoituksesta lähettäjälle, että kävi niin kuin kävi. Taas kerran se tunne vahvistui, että näihin oloihin pitää luottaa, jos ne näin vahvoina ilmenevät ja ajatuksiin tupsahtavat ykskaks.

Toisenlainen tupsahdus oli myös tässä jokin kuukausi sitten. Olin voittanut lotossa sen verran, että ajattelin sen voiton sijoittaa kerrankin elämässäni 9 rastin systeemiin. Kun avasin netin lottoriviohjelman, siinä oli numero 15 jostain syystä heti näkyvillä. Ihmettelin sitä hetken, että mitäs nyt ehdin painaa, kun tuo numero tuohon jo pumpsahti, mutta poistin sen sitten enempää ajattelematta. Sitä sitten ajattelin kyllä vähän enemmän, että en taida sittenkään laittaa niitä samoja numeroita, joilla viime kerralla voitin, sillä eihän niillä samoilla numeroilla nyt varmasti toistamiseen tule voittoa. Väärin meni! Jos olisin laittanut ne samat numerot ja sen eteeni annetun numero 15, olisin voittanut noin 5000 E. Hiukan harmitti, etten luottanut sittenkään vaistooni ja laittanut ne numerot, jotka olin alunperin ajatellutkin laittavani, mutta optimistinen kun olen, niin uskon, että uusia tilaisuuksia tulee.

Millaisia ennakkoaavistuksia Sinä olet saanut ja miten olet toiminut? Mielenkiinnolla odottelen kertomuksiani, sillä uskon, että näitä varmasti tapahtuu ihan jokaiselle. Ainakin ehkä meille herkimmin vaistoaville.

Rentouttavan mukavaa viikonloppua!

Tähtisadetta

"Tähtiä voi ihailla,

ja tähdistä voi suunnistaa.

Kumpaa sinä teet

kun seisot ja tuijotat

öiselle taivaalle."

-Tommy Taberman

Huikean hieno kirjalöytö, joka on täynnä ihastuttavia maisemakuvia sekä ruokaohjeita. Tälle kirjalle tulee varmasti käyttöä monessa mielessä: kokeilemisen arvoisia ohjeita sekä ihan vaan katselukirjana.

Punainen vauvan neulesettikin valmistui sopivasti syksyisiä viimoja suojaamaan. Toivottavasti vauveli ja äityli tykkäävät.

Vielä on kesää jäljellä, joten annetaan kesävarpaille valohoitoa ja nautitaan suloisista loppukesän päivistä!

Suurella lämmöllä

Elämänmeren vietävänä

"On hetkiä

joina tahtoisin olla

vene

sinun veneesi

vene, joka kantaa sinut

mihin ikinä kaipaat

vene, joka on kyllin painava

kaikelle lastille mitä kannat mukanasi

vene, joka ei koskaan mene kumoon

oletpa miten levoton tahansa

olkoon elämänmeremme

miten myrskyinen vain"

-Margot Bickel/Poimi ilon kukka

 Unelmointia, päiväunia, haaveita.

 Täytä niillä edes  pieni hetki ajatuksissa suurenkin murheen keskellä,

 sillä toivon voimalla voit päästä mihin tahansa.

 Usko itseesi ja mahdollisuuksiisi,

 sillä Sinussa on rajattomat mahdollisuudet toteuttaa itseäsi.

 Rajat ovat oma mielesi, joten anna vähän lisää tilaa siirtämällä  ajatusaitojasi.

 Askel askeleelta kohti ovea, jossa oma toivoa täynnä oleva elämäsi odottaa,

 Elävässä elämässä olemista!

t:Leenuliini

Kiitos ♥ 3045

"Minä rakastan tarkkaavaisuutta,
jolla Sinä suhtaudut minuun.
Mutta en halua pitää sitä
todisteena rakkaudestasi,
sillä niin tehdessäni painostaisin Sinua
olemaan jatkuvasti huomaavainen.

Sinä olet kiintynyt minuun,
koska jokin minun elämässäni koskettaa Sinua.
Se ei ole Sinun velvollisuutesi
vaan toiveesi.
Minä otan sen vastaan lahjana,
en odotusteni täyttymyksenä.

Mutta Sinun kiintymyksesi
näyttää minulle, että minulla on paikka
Sinun elämässäsi.
En ole tässä sattumalta,
vaan meidän yhteinen tarinamme
yhdistää meidän lujemmin
kuin mikään intohimo."

-Ulrich Schaffer

 Elämäämme piipahtaa ihmisiä, joilla jokaisella on jokin tarkoitus auttaa kehitystämme eteenpäin. Joskus alavireisen oloisena saatkin yhtäkkiä huomata, että rinnallesi annettiin hetkeksi ihminen, joka sai sinut ilahtumaan ja unohtamaan hetkeksi maalliset murheet. Ilo on niin ihmeellinen asia, että oikein välillä itsekin täytyy miettiä, mistä kaikesta sitä virtaa oikein saakaan elämään. Niin sitä on varmasti miettinyt moni minunkin puolestani. Yksi hieno ilonaihe on ns. ystävät täällä blogistaniassa! Tunnustukseksi sain Matelta tämän kauniin ilonaiheen:

Hurjan paljon kiitoksia Mate♥

 Toinen suuri ilonaiheeni  oli, kun huomasin, että facebookissa Enkelin silmin -sivustossa ylittyi eilen 3000 tykkääjän raja. Se määrä on ihan hirmuinen ja kuten sinnekin jo kirjoitin, en olisi villeimmissäkään unelmissani osannut tuollaista lukua odottaa aloitushetkinä. Tämäkin harrastus on antanut itselle ihan hirmuisesti vuosien mittaan. Paljon olen oppinut ja saanut viisautta moninaisissa asioissa poimimalla tekstejä muidenkin luettavaksi, jotka itseäni ovat koskettaneet tavalla tai toisella.

Kiitos hurjasti myös teille kaikki lukijat täällä varsinaisessa blogimaailmassa, kuten myös kaikki tykkääjät siellä fb:ssa. On tämä maailma ihmeellinen paikka näidenkin asioiden lomasta katsottuna.

Ojennan tuon tunnustuksen kaikille teille ihanille, jotka jaksatte kerta kerran jälkeen kommentoida niin täällä blogissa kuin fb:ssa. Teette tästä retkestä ikimuistoisen!

♥ x 3045

Ajattelemattomat sanat

"Toivon sinulle, ystäväni,

että elää taas uskaltaisit,

että surujen suurten jälkeenkin

ilon siiville nousta saisit.

Toivon sinulle ystäväni,

ettet lakkaisi luottamasta,

vaikka vielä on aivan hämärää,

kevään pelto on roudassa vasta.

Toivon sinulle, ystäväni,

taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,

että kaikkina elinpäivinä

levon löydät ja lohdun kuulet.

Toivon sinulle, ystäväni,

mitä kauneinta on elämässä,

että rakkaus puhdas, ikuinen,

sinut ympäröi juuri tässä."

- Anna-Mari Kaskinen

Toivon Sinulle kaikkea kaunista mitä elämällä on tarjottavana!

Mitä kaikkea kuitenkin jätämme huomioimatta ja mitä kaikkea kaunista voimme pilata ajattelemattomilla sanoilla ja teoilla. Usein myös tapahtuu niin, että vaikka itse tapahtuma on eletty, seuraukset jatkavat omaa elämäänsä.

Millaista luonteenlujuutta tarvitaankaan ja myöskin kokemusten tuomaa vahvuutta, että ei jatka kohtaamaansa epäoikeudenmukaisuutta kanssaihmisiä kohtaan. Katkaisee sen huonon olon itseensä, ei pahoita enää seuraavan ihmisen mieltä, vaikka tilaisuuksia monia tulisikin.

Katkeruus, pahansuopaisuus ja etenkin kostonhalu ovat vaikeita voitettavia jos luonnostaan omaa niitä vahvoina luonteenpiirteinä. Pienestä kostonhalusta olen päässyt ajattelemalla, että kyllä jokainen yleensä saa jollakin tapaa jonkin lain mukaan pahaa oloa tuottaneet sanansa maksettavakseen. Yritän karttaa huonoja vaikutteita ja miettiä, että onko tosiaan tällä asialla jotain vaikutusta esim. vuoden päästä elämääni. Melkein aina vastaus on, että ei ole. Turha hukata elämäänsä ja mustata sisintään ikävillä sanoilla, vaikka suurta itsehillintää se joskus vaatiikin. Palkintona on kuitenkin puhdas omatunto ja hieno olo siitä, että kykeni hillitsemään itsensä.

Tietysti ei kannata sisälleen kuormata ikäviä sanoja, vaan käsitellä ja analysoida ne niin, että ne eivät jää mielen sopukoihin kalvamaan ikuisiksi ajoiksi. Ehkäpä sitten kun on rauhoittunut, voi ystävällisesti kertoa ajattelemattomien sanojen tuojalle, miten pahoitti mielensä. Usein selviää, että kyse oli jostain väärinkäsityksestä tai muusta vastaavasta tapahtumasta, joka aiheutti ihan turhan purkauksen.

Tulipahan taas paasausta, mutta jokin tarkoitus kai tälläkin oli, kun pakottava tarve tuli aiheesta kirjoittaa.

Ketjukirjeiden aatelia

Elä ennen kuin on liian myöhäistä - sopusoinnussa kaiken ja kaikkien kanssa.

Tässä on hiukan ajattelemisen aihetta kaiken kiireen keskelle. Suosittelen kuitenkin lukemaan tämän lävitse - ajatuksella. Asioita tapahtuu joskus niin yllättäen, mutta eihän me voida kuin sopeutua ja elää tätä päivää niin kuin viimeistä, niinhän?

Tämän tarinan tarkoitus on muistuttaa, että eläkää!

"Hyvä ystäväni avasi vaimonsa vaatekaapin ja otti sieltä esiin laatikon, jonka sisällä oli silkkipaperiin kääritty leninki. "Tämä ei ole mikä tahansa laatikko", ystäväni sanoi. Hän avasi laatikon ja tuijotti sen sisältöä. "Vaimoni sai tämän lahjaksi ensimmäisellä Pariisin matkallamme 9 vuotta sitten. Hän ei koskaan laittanut tätä ylleen, sanoi säästävänsä sitä erityistä tilaisuutta varten. No luulisin, että tämä on kai sitten se." Ystäväni asteli sängyn viereen ja asetti laatikon hänen vaimonsa muiden tavaroiden vierelle, jotka hän oli kohta viemässä hautaustoimistoon, sillä hänen vaimonsa oli juuri kuollut. Ystäväni kääntyi puoleeni ja sanoi: "Älä koskaan säästä mitään erityistä hetkeä varten, sillä jokainen päivä on erityinen hetki." Nuo sanat painuivat mieleeni ja tänään päätän, että luen enemmän ja siivoan vähemmän. Istun kuistilla turhia murehtimatta, vietän aikaa rakkaitten lähimmäisteni kanssa ja teen lyhyempiä työpäiviä. Keskityn niihin asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Ymmärrän, että elämää eletään sen ainutlaatuisen kokemuksen tähden. Ei siksi, että se olisi jokin selviytymisleiri. Enää en tuskaile. Otan paremmat lautaset kaapista ja pistän uudet vaatteet päälle supermarkettiin. En tiedä, mitä ystäväni vaimo olisi tehnyt, jos olisi tiennyt, että on aika lähteä seuraavana aamuna. Sitä ei kukaan meistä osaa kertoa. Ehkä hän olisi soittanut sukulaisilleen, läheisimmille ystävilleen tai sitten ei. Hän olisi voinut soittaa vanhalle ystävälle sopiakseen riidan. Hän olisi saattanut mennä syömään suosikkiravintolaansa. Ne ovat ne pienet asiat, joiden tekemättä jättämistä minä katuisin, jos aikani olisi tullut. Katuisin sitä, koska enää en voisi tavata ystäviäni tai kirjoittaa sitä kirjettä, jonka halusin kirjoittaa sinä "yhtenä päivänä". Katuisin ja olisin murheellinen, koska en sanonut sisarilleni, lapsilleni ja ystävilleni kuinka paljon heistä välitän riittävän usein. Nyt en enää kuitenkaan pidättele kaikkea sitä, mikä tuo naurun ja ilon sydämiimme. Ja joka aamu, joka päivä, joka tunti ja joka hetki sanon, että tämä hetki on se erityinen hetki.

Jos saat tämän tarinan, se johtuu siitä, että joku välittää sinusta ja ehkäpä siksi, että sinä välität myös jostain. Jos olet liian kiireinen lähettämään tätä jollekin josta välität, niin muista, että sitä jotain tai yhtä päivää, joka on kaukana ei välttämättä edes koskaan tule"

Elävästä elämästä

"Jotta universumi voisi johdattaa sinut kohti parempaa ja onnellisempaa elämää, sinun on katseltava ympärillesi ja opittava arvostamaan hyviä asioita tässä ja nyt. Etsi kauniita asioita ja laske sinua ympäröivät ilonaiheet.

Tyytymättömyys ei tee elämästäsi yhtään parempaa ja onnellisempaa. Tyytymättömyys naulitsee sinut siihen missä paraikaa olet, mutta kun arvostat sitä mitä sinulla on, vedät puoleesi yhä enemmän onnea ja hyviä asioita.

Muista että olet magneetti!

Arvostus vetää puoleensa arvostusta!"

-Secret, päivittäisiä elämänohjeita

Hienosti  kiteytetty  positiivisen ajattelun voima. Kiitollisuus on avainsana taas kerran.  Unelmia pitää olla niitä pitää myös muistaa vaalia ja uskoa, että kaikki on mahdollista. Itse olen tässä parin päivän aikana tarkkaan miettinyt, mitä asetan haavegategoriaani seuraavaksi, sillä haaveilla on totta tosiaan taipumusta toteutua. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää miettiä tarkkaan, mitä ja mistä haaveilee. Tavalla tai toisella ne haaveet toteutuvat, mutta yllätyksenä voi tulla se, että mitä kautta ja miten toteutus tapahtuu. 

Omakohtaisena oppimisprojektina voisin kertoa esim. siitä, että lapset ovat aina olleet ykkösjuttuna haavelistalla nuoruudessani. Silloin en vain huomannut toivoa ja haaveilla myös siitä läpi elämän kestävästä onnellisesta parisuhteesta. Sitä piti kai itsestään selvänä, kun kerran yhteisiä lapsiakin hankitaan, mutta nyt viisastuneena voin kertoa, että ei se mene niin.  Mikään ei ole itsestään selvyyttä, sillä kaikkeen mahdolliseen elämäänsä pitää panostaa positiivisella mielellä ja lakata etsimästä niitä tyytymättömyyden aiheuttavia asioita ja hetkiä.

Toisaalta sitten taas yksin kukaan harvemmin voi pitää onnellista liittoa pystyssä. Kaksi siihenkin tarvitaan, mutta ajateltavaa se kuitenkin antaa, kuten seuraava tarinakin:

"Larry ja Jo Ann olivat aivan tavallinen pariskunta. He asuivat tavallisen kadun varrella tavallisessa talossa. Muiden tavallisten pariskuntien tavoin heilläkin oli työ ja tuska saada rahat riittämään, ja he yrittivät parhaansa kasvattaakseen lapsensa kunnolla.He olivat tavallisia vielä eräässä suhteessa - he kinastelivat usein siitä, mikä oli vialla heidän avioliitossaan ja kenen syytä vaikeudet olivat.
Mutta sitten eräänä päivänä tapahtui jotakin aivan kummallista.
-"Kuule Jo Ann, minun sukka- ja alusvaatelaatikoissani on jokin taika. Ne ovat täynnä aina kun avaan ne", Larry sanoi. -"Kiitos, kun olet täyttänyt ne."
Jo Ann tuijotti miestään silmälasiensa yli. "Mistäs nyt tuulee?"
-"Ei mistään. Halusin vain sanoa, että on hienoa, kun meillä on sellaiset taikalaatikot."
-Larry oli muulloinkin tehnyt outoja asioita, joten Jo Ann työnsi asian mielestään. Mutta muutaman päivän kuluttua tapahtui taas outoa.
-"Kuule, Jo Ann, kiitos kun olet pitänyt menoista niin tarkkaa kirjaa tässä kuussa. Tarkistin juuri sekkivihon kannat, ja viidessätoista kuudestatoista tapauksesta olit merkinnyt sekin numeron oikein. Se on ennätys."
Uskomatta korviaan vaatteita paikkaamassa ollut Jo Ann katsoi miestään ja sanoi:"Mutta Larry, sinähän valitat aina, että teen numerovirheitä. Mikä sinulle nyt on tullut?"
-"Ei mikään. Halusin vain sanoa, että annan arvoa sille, että yrität niin kovasti."
Jo Ann pudisteli päätään ja jatkoi paikkaamista pohtien ääneen:"Mikähän sille nyt on tullut?"
Mutta maksaessaan sitten seuraavana päivänä ruokakaupassa ostoksiaan sekillä Jo Ann varmisti, että oli merkinnyt sekin numeron oikein. "Miksi minä nyt yhtäkkiä olen niin tarkka näiden typerien numeroiden kanssa?" hän mietti itsekseen.
Hän yritti olla kiinnittämättä huomiota asiaan, mutta Larryn käytös kävi entistä kummallisemmaksi.
-"Olipas upea päivällinen", Larry totesi eräänä iltana. "Kiitos, kun olit nähnyt niin paljon vaivaa. Laskin tässä, että sinä olet tainnut tehdä minulle ja lapsille yli neljätoistatuhatta ateriaa viimeisen viidentoista vuoden aikana."
Ja sitten: "Täällähän suorastaan kiiltää. Siinä on kova työ, että saa kodin näyttämään näin hyvältä." Eikä siinä kaikki, vaan: "Kiitos siitä, että sinä olet sinä. Sinun kanssasi on niin hyvä olla."
Jo Ann oli alkanut huolestua. "Mitä on tapahtunut moitteille ja arvostelulle?" hän pohti.
Jotakin todella omituista oli tapahtumassa hänen miehelleen. Asia varmistui, kun 16-vuotias Shelly tuli valittamaan:" Isä on mennyt ihan sekaisin. Hän sanoi minua äsken hyvännäköiseksi. Niin hän sanoi, vaikka minulla oli kaikki nämä meikit päällä ja tälläiset ryppyiset vaatteet. Isä on aina ennen ollut erilainen. Mikä häntä oikein vaivaa?"
Olipa syy mikä tahansa, Larry ei palannut entiselleen. Päivät kuluivat, ja hän vain jatkoi myönteisiin asioihin keskittymistä.
Jo Ann alkoi ajan mittaan tottua miehensä kummalliseen käytökseen ja joskus jopa hiukan vastentahtoisesti kiitti tätä saamistaan kehuista. Hän oli omasta mielestään oppinut suhtautumaan siihen, mutta eräänä päivänä Larry yllätti hänet aivan uudella tavalla.
-"Minusta sinun olisi hyvä levätä vähän", Larry sanoi. "Minä voin tiskata. Joten irrotapa kätesi siitä paistinpannusta ja mene pois keittiöstä."
Jo Ann seisoi sananttomana hyvin pitkään ja sai sitten sanotuksi: "Kiitos, Larry. Kiitos paljon!"
Jo Ann huomasi kulkevansa hiukan keveämmin askelein. Hänen itsetuntonsa oli parempi ja toisinaan hän jopa hyräili laulunpätkää. Alakuloisuuskaan ei tuntunut vaivaavan yhtä usein kuin ennen. Hän totesi olevansa oikeastaan aika lailla hyvillään Larryn uudesta käytöksestä.
Tähän tarinamme päättyisikin, ellei eräänä päivänä olisi tapahtunut jotain kummallisempaa. Tällä kertaa puhujana oli Jo Ann.
-"Kuule Larry", hän sanoi, "Kiitos, kun olet aina jaksanut käydä töissä ja huolehtia meistä muista. En ole tainnut koskaan ennen sanoa, miten suuren arvon sille annan."
Larry ei ole koskaan suostunut kertomaan radikaalin muuttumisensa syytä, vaikka Jo Ann on yrittänyt urkkia sitä, ja niinpä se kenties jääkin salaisuudeksi elämän muiden salaisuuksien joukossa. Mutta sellaisen salaisuuden kanssa minä kyllä jaksan elää.
Minä olen nimittäin Jo Ann."

-Jo Ann Larsen, ote kirjasta Kanakeitto sielulle, toinen kattaus. Kirjan ovat toimittaneet Jack Canfield ja Mark Victor Hansen

Taikalaatikkopäivää, huikeaa sellaista, toivotan kaikille lukijoille ja satunnaisille piipahtajijoille!